Best dog in the world

Sony on ollut ihan liekeissä viime viikot ja sen treeni mielentila ollut harvinaisen oikeilla raiteilla. Ei liikaa eikä liian vähän, vaan juuri niin kuin pitää! Sonysta tuntuu huokuvan tyytyväisyys elämään, enkä oikeastaan edes muista olisinko koskaan treenannut sitä näin tasapainoisena aiemmin.

Jälleen kerran ihan kotitreenien turvin lähdettiin yrittämään kolmatta koitosta voittaja-luokkaan. Tuomarina oli Salme Mujunen, joka oli jakanut kokeet neljään osaan. Alkuun se tuntui ihan kivalta ajatukselta, että kerkeää palkkailemaan koiraa osien välissä, mutta kokeen edetessä ja Sonya aina uudestaan paria liikettä varten nostattaessa päivä alkoikin tuntua vähän pitkältä. Etenkin kun oltiin tultu jo 2h aiemmin paikalle kuvailemaan alempia luokkia. Kolme ensimmäistä osiota Sony teki todella upeaa työtä, rauhallista ja siistiä. Minä sen sijaan en! Yksi piste lähti siitä, että palasin koiran ohitse paikkamakuussa koiran väärältä puolelta ja sitten tein meille vielä maailman turhimman nollan käskyttämällä liikkeestä jäävien liikkeet väärin päin, kun Sony vielä teki ne juuri niin kuin sanottiin. Kyllä ihan pikkaisen söi sisältä, että kun koira tekee aivan mahtavaa työtä niin sitten menet itse kusemaan pisteet!

Sony sai aivan mahtavia pisteitä kolmesta ensimmäisestä osiosta, mutta neljäs ja viimeinen kentälle meno tuntui jo minustakin vähän raskaalta. Siellä odotteli kaiken lisäksi ne Sonyn vaikeimmat liikkeet. Ensimmäisenä oli tunnistusnouto jossa Sony on parantanut ihan huimasti. Treeneissä se on tuonut joka kerta oikeaa, mutta harjoitusta vaatii edelleen tehtävän suorittaminen "paineen" alla. Tälläkin kertaa Sony toi oikean, mutta hieman hermostuneena nosteli paria muutakin suussaan ennen tätä ja liike meni sen vuoksi nollalle. Harmi. Ohjattu nouto sujui hyvin ja harjoitus oli tuottanut tulosta, mutta sitten taas ne saamarin jäävät! Kun se koira ei pysy paikallaan niin se ei vaan pysy, tähän ei olla vielä lääkettä löydetty. Nollaksi meni tämäkin, kun tuomarin mielestä oli tullut yli oman mittansa, plus yksi lisäkäsky. En tiedä aistiko Sony sitten fiilikset kahdesta aiemmasta nollasta, kun se päätti luovuttaa koko homman sille viimeiselle liikkeelle, metalliesineen noudolle. Heitin kapulan ja Sony lähti normaalisti esteen yli hypäten tätä noutamaan. Kapulan luona se kuitenkin pysähtyi katsomaan minua ikään kuin sanoen että "hei, meillä on nollia jo ihan tarpeeks, et jos vaan lähettäis nyt kotiin" ja lähti ilman kapulaa kävelemään takaisinpäin. Käskin pariin kertaan noutaa kapulan, kunnes se sitten lopulta sen haki ja tuli sen kanssa perusasentoon. Nolla tästäkin siis.

Nollia tuli ihan liikaa, mutta se kaikki muu oli kyllä niin huippua että tahtoisin päästä jo uudestaan yrittämään! Uutta koetta koitin jo katsellakin, mutta eihän niitä ole!! JUST NYT kun on se fiilis että ollaan liekeissä :D Nyt oli jo sellainen tunne, että se ykkönen oli jo niin lähellä! Niin lähellä! Seuraavaa odotellessa ja tunnarille nyt paljon häiriö treeniä.

Pisteytys:

Paikkamakuu 9

Seuraaminen 9.5

Liikkeestä seiso/maahan 0

Luoksetulo 9,5

Ruutu 10

Ohjattu nouto 9.5

Tunnistusnouto 0

Kauko-ohjaus 0

Metalliesineen nouto 0

Kokonaisvaikutus 9,5

Yhteensä: 172 pistettä, ei tulosta.

 

Muuta kesätoimintaa hässäkän ohessa:

Tärppipäivät

Mitä se on? ..no ihan helvettiä!


Ennen kuin Aruylla alkoi vuoto, Sony alkoi ilmoittelemaan että tuloillaan ovat. Aikaa siihen hetkinen manikin ennen kuin mitään sitten oikeasti alkoi, mutta kun alkoi, nämä pystyivät ihan hyvin vielä elelemään normaalia elämää saman katon alla. Aruylla tuo vuotoaika on aina aika pitkä ja runsas, mutta sitten tuli se päivä kun housut oli jääneet puhtaisiksi. Ei tarvinut kuin iltaan asti odotella että Sony sekosi. On se ihmeellistä miten kaikki käy noin nopeasti, että hetkessä Sonyn nenään alkaa kantautumaan ihan vastustamaton tuoksu joka pistää sen koko nupin sekaisin.


Tähän asti meillä on aina jompi kumpi lähtenyt hoitoon vähäksi aikaa, mutta koska meidän hoitopaikka sijaitsee vajaan 100km päässä, nyt ei vaan löytynyt rakoa lähteä sinne ketään kuskaamaan ja molemmilla koirilla on harrastuksensa. Nyt ollaan pidetty vuorotellen toista meidän yläkerran ylimääräisessä huoneessa ja toista vapaana alakerrassa. Hyvillä ilmoilla Sony on ollut paljon myös takapihalla.


Erikseen on käyty tarpeilla, mutta pidemmät lenkit on ollut ihan pakko lähteä viemään molempia samaan aikaan laskien samalla kymmenestä ykköseen useaan kertaan. Onneksi nyt on saatu pidettyä useammat toko-treenit Sonyn kanssa, kumma kyllä siellä se on ihan PRO eikä tietoakaan Aruysta. Siellä on Sony päässyt keskittymään muihin juttuihin ja yritetty päästellä höyryjä vetoleikeillä. Kolmas yritys voittaja-luokassa on sitten 29.5 Vantaalla. Tällä hetkellä vaikuttaa ihan hyvältä jos sama motivaatio pysyy siihen asti yllä.


Viime päivät on nyt kuitenkin kuunneltu sitä tuskaista vinkunaa, joka toisinaan yltyy ulvonnaksi oven takana. Tämä päivä tuntuu olleen pahin. Sony oli vietellyt jo aamun takapihalla, kun lähdin käyttämään Aruya tarpeillaan. Pitkälle ei päästy kun kuulen että joku painelee täysiä meidän selän takaa...Sony! Sony oli päättäny painautua aidan alitse ja rynnätä meidän perään. Kaikilla voimillaan se olisi vielä oven raostakin yrittänyt päästä Aruyn luo, kun niskakarvoista sitä piti raahata kotiin.


Onneksi loppupäivä on sellainen, että Aruy voi matkustella Teemun matkassa ja Sony saa olla kotona rauhassa. Kai nää loppuu kohta ja päästään taas elään sulassa sovussa?!?
Tää on niin viimenen kerta kun molemmat on kotona samaan aikaan.

Best Of Breed

Tämän vuoden ensimmäinen näyttely lähdettiin korkkaamaan Aruyn kanssa Tuusulan ryhmänäyttelyyn, ikään kuin pienenä treeninä tulevaa erikoisnäyttelyä varten. Tuomarina oli Yochai Barak Israelista. Veera oli varattu handeriksi jo paria kuukautta aikaisemmin, koska minun kanssa tuo koira seisoo kuin löysä makkara ja täysin vieraan matkassa hämmentyy liikaa.


Aruyn kehä meni todella hienosti. Se seisoi hyvässä ryhdissä koko ajan ja eikä tuomarin koskettaminenkaan tuottanut ongelmia. Veera oli ihan loistava handleri Aruylle!

Yochai Barak, Israel:

"Nice girl, Bit smallish but all together she's in balance. Nice head expression. Good construction of body. Could be stronger. Nice temperament. When moving she's all around. Good coat."

MAJESTA V.D VAARDEKENSHOEVE: ERI1, SA, BOB, CAC

Eli Suomeksi niille jotka eivät ehkä näyttelyistä niin ymmärrä, Aruy oli rotunsa paras ja sai kolmannen sertifikaattinsa! Joissain maissa tämä tietäisi ehkä jo muotovalion titteliä, mutta Suomessa Belgianpaimenkoirilta vaaditaan vielä käyttötulos jostakin Pelastus-tai Palveluskoira lajista, mikä on tavallaan ihan hyvä asia, kun puhutaan tämän tyyppisestä rodusta. Täytyy myöntää että tämän myötä heräsi pieni kiinnostus alkaa lähteä kiertelemään myös naapurimaita ja käydä katsomassa miten pärjättäisiin.


Olin niin ylpeä Aruysta, se tietysti tekee ihan loistofiiliksen että se pärjää, mutta erityisen ylpeä olin siitä miten se esiintyi! Kyllä tämä päivä varmaan jossakin määrin jää mieleen, kun Aruyn kanssa koettuja asioita aina joskus tulee pohtimaan.


Todella iso kiitos Veeralle tästä päivästä!

Kevättä rinnassa

Kauan kaivattu kesä on viimein täällä! ...kuten myös ei niin kaivatut punkit. Niitä on jo melko ahkeraan irroteltu kummastakin nelijalkaisesta ja yhden ihan pienen nappasin omalta reideltä kävelemästä. Sen jälkeen onkin ollut vähän väliä sellainen olo että joku taas kävelee jossain. Yhden kyy käärmeenkin yli nuo ovat jo kerenneet juoksemaan, mutta onneksi tässä kaikki. Toisin kuin eräältä kommenttipalstalta luin joidenkin välttelevän kesäaikaan metsiä ja peltoja punkkien ja kyiden pelossa, meille se on ehdoton henkireikä arkeen. Sony yrittää aina ohjata minua hihnasta jokaiselle metsäpolulle ja Aruy rakastaa juoksuttaa Sonya metsäisessä maastossa, minä vihaan asfalttia, joten ei, meitä ei öttiäiset estele.


Käytiin päiväreissulla Tallinnassa viime viikolla. Kävin apteekista katselemassa koirien punkkituotteiden hintoja ja päädyin kokeilemaan Advantix-punkkilääkettä 25-40kg:lle (4x4 paketissa), joka maksoi n. 30e. Netistä katselin että Suomessa samaa tuotetta myydään nimellä Bayvantic Vet joka maksaa saman kokoisessa paketissa täällä 62,80! Tein siis 30e säästön ja jos tämä tuntuu toimivalta, aijon säästää jatkossakin. Nyt on tökötit olleet niskassa vasta muutamia päiviä ja sen verran hellettä, että on paha vielä mennä sanomaan onko toiminut.

Agilitya on treenailtu nyt hyvällä motivaatiolla. Maanantain treenit jatkuvat samaan malliin ja ollaan joka kerta tehty aina vähän pidempää rataa. Itsellä on treenattavaa Aruyn haltuun otossa ja tsemppaamisessa, muutoin se menee tosi hienosti. Herkkis se vähän on jos nyt sattuu puomi vahingossa tippumaan, se on Aruylle sillä hetkellä melkein maailman loppu eikä se tahdo sen päivän aikana hypätä enää mitään. Onneksi päivä on aina uusi seuraavana. Ojangossakin ollaan taas alettu vierailemaan ja treenailtu siellä lähinnä pienillä pätkillä erilaisia ohjauksia. Veeran koirilla olen saanut kokeilla paljon kokeneemman koiran ohjaamista ja sitä mitä se on kun vauhtia on paaaaljon enemmän. Siinä sitä huomaa paljonko itselläkin on vielä opeteltavaa. Paljon olen kuitenkin saanut opettavaisia vinkkejä omaan ohjaukseen, kiitos Veeralle! Pitää joku päivä ottaa videota siitä missä vaiheessa mennään.

Aruylla on nyt edessä parit näytelmät. Ensi lauantaina Tuusulassa ja seuraavaksi erkkareissa. Lauantaiksi on luvattu sateista päivää, mutta voi toivottavasti erkkareihin saataisiin ihanan aurinkoinen ilma, koska sitä päivää on taas odoteltu :) Pikkasen jännittää!


Sony on myös voinut hyvin ja on aivan tohkeissaan kun pääsee taas uimaan. Siinä on koira joka läträisi rantavedessä tasan niin kauan että sen käy repimässä sieltä pois. Eilen käytiin pitkällä lenkillä rantojen kautta ja jäätiin aina hetkeksi istuskelemaan sopiville uintipaikoille. Kun sitten huutelin Sonya luokse, se juoksee äkkiä takaisin järveen ja ikäänkuin kertoo että "vielä nää ja nää risut ja kaislat pitää kerää täältä pois". Sitten se aikansa noukkii niitä ennen kuin on valmis tulemaan. Sinänsä aika liikkis hauva :) Sonyn kanssa on taas pitänyt ja pitänyt palautella tokoiluja kisa kuntoon, mutta ne on vaan aina jäänyt. Viimeisimmät treenit meni kuitenkin niin hyvin, että päätin kysäistä sille taas paikkaa 2,5vk:n päähän kokeisiin. Tulispahan sitten taas treenailtua ennen sitä.

Viime viikolta

Ihan alkuun, mä sain viimein, kuuden vuoden koiran omistamisen jälkeen koiraveräjän autooni! Ensimmäiset kolme vuotta se olisi ollut ihan kiva, mutta viimeiset kolme vuotta erittäinkin tarpeellinen kun koiramäärä tuplaantui. Hyvästi takaluukusta karkailevat koirat, hyvästi kuraiset tassut istuimilla! Kiitos Minttu!


Perjantaina käytiin molempien kanssa tallitöissä, tai minä tein ne työt kun nämä kaksi nautiskeli Lotan hieronnassa tällä välin. Sonyn kohdalla jatkettiin viime kerrasta ja avattiin loputkin selän jumit. Aruy oli hieronnassa ihan ensimmäistä kertaa. Sillä on Sonyyn verrattuna niin pehmeät lihakset ja eikä se liikkeissäkään peitsaa, kulku on kevyttä, joten tuli todella yllätyksenä, että se oli pahemmin jumissa selästään kuin Sony - joten onneksi sekin nyt tuli käytyä läpi! Hieronnan jälkeen Sonyssakin näkyi jo heti illalla muutosta parempaan, kun se jaksoi kantaa itseään ravissa hihnavauhdilla. Kiitos taas kovasti Lotalle!

Lauantaina oli tarkoitus osallistua HSKH:n mätsäreihin ja putkiralliin Aruyn kanssa, mutta koska hieronta oli juuri edellisenä päivänä, päätettiin passata ja siirtää näyttelyt sunnuntaille Kirkkonummelle. Kuinka helppoa onkaan olla tuollaisissa tapahtumissa vain Aruyn kanssa, ilman Sonya se ei räyhäile kenellekkään ja käyttäytyy muutenkin todella asiallisesti. Väkijoukossa kulkeminen vain jännittää edelleen, ettei kukaan vain hyökkää niin kuin kerran. Alkuun ei ollut tarkoitus viedä Aruya itse, mutta sinne me vaan kaksistaan päädyttiin. Tuomarin tarkastuksessa Aruy seisoi hyvin paikallaan vaikka olikin jännittynyt, se oli siltä hyvä suoritus ja juoksuosuudet meni vielä paremmin. Ainoa minkä vuoksi mun vaan ei pitäisi Aruya viedä on se, ettei se ole ollenkaan ryhdikäs mun kanssa, vaan justiin sellanen ujo pieni hiiri. Ens kerralla kokeillaan kyllä toisin. Aruy kuitenkin sijoittui sinisissä 7 parhaan joukkoon ja meidän seuraneiti Lyyli oli punaisten toinen!


Aruy ja Lyyli on treffailleet nyt muutamia kertoja ja niiden keskinäistä tutustumista on ollut ihan opettavaista seurata. Alkuun kummatkin vähän jännittivät toisinaan ja Lyyli oli Aruya vähän alistuvaisempi. Parin kerran jälkeen leikki yritykset olivat tosi varauksellisia ja Aruy ärähtikin pari kertaa Lyylille ja tuntui päässeen niskan päälle. Tuntuu hassulta, että vaikka ne on jo monta kertaa nähneet, niiden välillä on jostain syystä silti jännite. Nyt sitten viime viikolla metsässä Aruy yritti taas komentaa Lyyliä, mutta Lyyli antoi niin hienosti takaisin, että olin todella vaikuttunut! Siinä näkyi koira joka on tasapainossa ja osaa hoitaa asiat niin kuin koiramaailmassa oikea oppisesti kuuluu! Se pisti Aruyn kerrasta ruotuun ja antoi sitten olla, ennen kuin kukaan kerkesi väliin. Tämän jälkeen Aruy oli selvästi hämmentynyt, mutta ottanut opikseen. Se juoksi Lyylin mukana, mutta selvästi alistuneempana, vähän tutkaillen uudesta näkökulmasta, että kuka tää tyyppi oikein on. Lyyli on jo ihan rentona Aruyn seurassa, mutta Aruy tutkailee vieläkin vähän mietteliäänä, että mitä se uskaltaa Lyylin kanssa touhuta. Toivottavasti niistä tulee vielä joku päivä bestikset :) Itse olen aivan rakastunut Lyylin upeaan persoonaan ja toivon että tällaisia belgejä tulee jatkossakin vastaan!


Aruyn alkeiskurssia on enää yksi kerta jäljellä. Nyt parilla viime kerralla ollaan treenailtu vähän tiukempia ohjauksia valssaillen ja on ollut niin siistiä kun ne on saatu onnistumaan! Eilisiset treenit meni niin kivasti, lyhyellä radan pätkällä oli kepit, rengas, 2x takaakierto este ja putki - Aruy meni niin hienosti, että alkoi jopa vähän harmittamaan ettei rata jatkunut pidemmälle. Radan jälkeen treenattiin kontaktia ja tätä pitää nyt sitten alkaa kotonakin treenailemaan paljon että päästään eteenpäin. Jatkokurssille ollaan jo ilmoittauduttu :)

P.S 2 punkkia jo irroteltu! yööö..

Aruyn aksa kuulumiset

Taas meillä juhlittiin yhdet synttärit, kun meidän "mä luulin sitä vielä pennuksi" täytti kolme vuotta! Jälleen kerran suunnattiin koirakylpylään uimaan, koska siellähän nyt on aina niin hauskaa ja agilitya varten Aruy sai lahjaksi meidän talouden ensimmäisen Ke-Hu lelun, ettei aina heiteltäisi palloja kanssa treenajien jalkoihin.




Pari viimeistä agility-treeniä on mennyt tosi hienosti! Aruy ohjautuu hyvin esteille ja tykkää mennä! Munkin ohjaukset on varmaan menneet ihan OK, vaikka aivot ei aina ihan käsi kädessä kropan kanssa kuljekkaan :D Treeneissä Aruy on ihan vasta kohta Sonylle. Se ei käy kierroksilla, ei näyki, hypi tai ala haukkumaan. Se odottaa hiljaa maate omaa vuoroaan ja kun oma vuoro tulee, se kipittää häntä heiluen rauhallisesti sinne minne se ohjataan. Se suorittaa radan innoissaan, mutta omalla tavallaan tyynesti. Vielä se on hieman sulkeutunut itseensä hallin tuomasta jännitteestä, joka ehkä hidastaa sen vauhtiakin radalla, mutta verrattaen täysiä painaviin koiriin, Aruy suorittaa radan monesti muita nopeammin alusta loppuun oikea oppisesti. Tänään tehtiin lyhyehköä radan pätkää, johon sisältyi paljon valssia. Mä niin odotan että päästään myös vapaa ajalla treenaileen Ojangon kentille, yhtä maanantaita on aina niin pitkä aika odottaa!


Sony on pysynyt terveenä, mitä nyt Aruylla ei vieläkään ole juoksuja alkanut ja Sonyn mielestä sillä ei ole väliä. Toisinaan sitä on kyllä niin raivon partaalla! Sony on vietellyt kotikoiran elämää ja painellut Aruyn kanssa täysiä lähimetsissä. Kohta puoliin aletaan kaivelemaan treeni kassia taas esiin nyt kun kentät ovat sulaneet ja valoa riittää taas ruudun tai kapuloiden löytämiseen. Ulkokentillä olisi tarkoitus kokeilla vähän Sonynkin kanssa sitten agilitya omalla ajalla.


Aruy on ilmoitettu Tuusulan näyttelyihin vähän niinkuin harjoituksena erikoisnäyttelyä varten. Muutoinkin ollaan jo otettu näytelmät huomioon arjessa ja alettu treenailemaan erilaisin variaatioin paikalla pysymistä.

Helpotuksesta huokaisu

Viime viikon tiistaina käytiin Sonyn kanssa eläinlääkärissä Espoossa. Muutaman viikon ajan sillä oli ollut epämääräistä turvotusta kaulan rauhasten seudulla ja perjantaihin mennessä oik. puolen turvotus oli jo ihan selkeää ja pelottavaa. Pääasiassa närästelyjen vuoksi osaan jo sanoa milloin Sony on kipeä tai jokin vaivaa. Nyt turvotuksia lukuunottamatta Sony käyttäytyi kuitenkin ihan normaalisti, söi ja joi, joten ei lähdetty juoksemaan päivystykseen. Viikonloppuna turvotus alkoikin laskea ihan itsestään lähes normaaliksi!

Vaikka Sony alkoi olemaan jo selvästi paranemaan päin, käytiin silti eläinlääkärin näytillä jo ihan perus 6 vuotis kontrolliakin ajatellen. Eläinlääkäri tutki rauhaset ja sanoi kaulan olevan hieman tavallista enemmän turvoksissa. Koska turvotus oli vaihdellut näinkin nopeasti, hän epäili olisiko kyse voinut olla jonkinlaisesta allergisesta reaktiosta? Sylkirauhasentulehdus kun tavallisesti on melko sitkeää sorttia.

Sydänäänet ja muut ulkoisesti havaittavat asiat olivat kunnossa. Hampaissa oli jo hieman kulumaa, mahdollisesti keppien jäystämisestä. Sitten otettiin vielä verikokeet ja pissanäyte. Kaikkien tutkimusten ajan Sonysta sai olla tosi ylpeä, tutkimuspöydällä se oli jopa yllättävän rennosti. Eläinlääkäri sai jo sydämen hakkaamaan, kun hän aloitti kertomaan labrojen tuloksia sellaiseen äänensävyyn, että nyt joku on pahasti vialla. Oikeasti kerkesin jo käydä päässäni läpi, että nyt se on menoa. Kaikki perusarvot olivat kuitenkin kunnossa, luojan kiitos! Leukosyytit olivat hieman koholla ja pissastakin löytyi sattumalta tulehdus. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mikä ei ihan perus antibioottikuurilla saataisi pois. Ihanaa, Sony siis jää henkiin ja saa 10 päiväksi antibiootit! :)

Aruylla on ilmeisesti alkamassa lähiaikoina, ellei jopa lähipäivinä juoksut ja Sony on kerennyt nolaamaan mut jo niin monta kertaa tästä syystä! Mm..

- Aruy alkaa räyhäämään ohikulkijalle, minä kumarrun kieltämään ja Sony näkee tilaisuuden koittaneen ja hyppää Aruyn selkään. Raivostuttavan koominen tilanne kun miettii miltä tämä mahtaa sivullisen silmissä näyttää.....

- Ylitämme tietä, auto on tulossa ja Sony päättää jostain syystä juuri NYT hypätä Aruyn selkään. Koita siinä nyt sitten naurun ja raivon välimaastossa repiä tuota nylkyttävää koiraklönttiä tien yli, jotta auto pääsee jatkamaan matkaansa...

Eilen oli taas agility treenit. Päätin ennen treenejä ottaa pienet päikkärit sohvalla, mutta laitoin (olin laittavinani) herätyksen niin että keritään hyvissä ajoin lähtemään. Herään siihen, että Aruy tulee ja istuu kirjaimellisesti naamani päälle :D Ei yhtään huono ajoitus kelloa osaamattomalta koiralta, sillä meillä oli enää 15 minuuttia aikaa rientää hallille!

Tässä tapauksessa oli onni, että treenit tuppaavat alkamaan aina vähän myöhässä, sillä kerettiin just ajoissa paikalle. En tiedä johtuiko äkillisestä kiireestä vai siitä että ne juoksut on alkamassa, kun Aruy kävi vähän hitaalla. Oli vähän haluton tulemaan halliin, ei oikein syttynyt ja kyttäili paljon muiden tekemisiä vähän sillä silmällä, että eihän kukaan vaan hänen kimppuun käy. Tilannetta ei varmaan hirveästi edistänyt myöskään se, että Aruy oli tekemässä vielä aidatusti pujottelua juuri kun kanssa treenaajan yli-innokas koira syöksyy sitä niillä vastaan eikä Aruylla ollut tilaa muuhun kuin peruuttamiseen. Ei se sillä hetkellä tuntunut siitä miksikään olevan ja teki pujottelut vielä muutamaan kertaan samanlailla tämän jälkeenkin, mutta lopun vauhtitreenit eivät vain ottaneet lähteäkseen. Aruy oli ihan lahna. Saa Sony tulla tuuraamaan jos Aruy jatkaa tällä linjalla.

Tän viikon torstaille on taas varattu koirille pulikointi aika Hyvinkään koirauimalaan :) Tulee niin hyvälle mielelle itse kun näkee miten onnellisia ne siellä aina on! :)

..Ja mä en tiedä miks tää jättää näin hirveet rivivälit! En osaa korjata.