Pari viimeistä agility-treeniä on mennyt tosi hienosti! Aruy ohjautuu hyvin esteille ja tykkää mennä! Munkin ohjaukset on varmaan menneet ihan OK, vaikka aivot ei aina ihan käsi kädessä kropan kanssa kuljekkaan :D Treeneissä Aruy on ihan vasta kohta Sonylle. Se ei käy kierroksilla, ei näyki, hypi tai ala haukkumaan. Se odottaa hiljaa maate omaa vuoroaan ja kun oma vuoro tulee, se kipittää häntä heiluen rauhallisesti sinne minne se ohjataan. Se suorittaa radan innoissaan, mutta omalla tavallaan tyynesti. Vielä se on hieman sulkeutunut itseensä hallin tuomasta jännitteestä, joka ehkä hidastaa sen vauhtiakin radalla, mutta verrattaen täysiä painaviin koiriin, Aruy suorittaa radan monesti muita nopeammin alusta loppuun oikea oppisesti. Tänään tehtiin lyhyehköä radan pätkää, johon sisältyi paljon valssia. Mä niin odotan että päästään myös vapaa ajalla treenaileen Ojangon kentille, yhtä maanantaita on aina niin pitkä aika odottaa!
Sony on pysynyt terveenä, mitä nyt Aruylla ei vieläkään ole juoksuja alkanut ja Sonyn mielestä sillä ei ole väliä. Toisinaan sitä on kyllä niin raivon partaalla! Sony on vietellyt kotikoiran elämää ja painellut Aruyn kanssa täysiä lähimetsissä. Kohta puoliin aletaan kaivelemaan treeni kassia taas esiin nyt kun kentät ovat sulaneet ja valoa riittää taas ruudun tai kapuloiden löytämiseen. Ulkokentillä olisi tarkoitus kokeilla vähän Sonynkin kanssa sitten agilitya omalla ajalla.
Aruy on ilmoitettu Tuusulan näyttelyihin vähän niinkuin harjoituksena erikoisnäyttelyä varten. Muutoinkin ollaan jo otettu näytelmät huomioon arjessa ja alettu treenailemaan erilaisin variaatioin paikalla pysymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti