Huippu fiilis!

Miten sitä onkaan monta kertaa fiilistellyt sitä onnistumisen tunnetta niiden kaikkien ylitsepääsemättömien ongelmien jälkeen! Se tunne tavoitti minut taas tänään ja että se tuntuu hyvältä, se tuntuu siltä että sen avulla jaksaa taas edessä olevat vastoinkäymiset! Iso kiitos kuuluu myös niin ihanille ystäville jotka jaksavat aina tuoda positiiviset asiat pintaan, kannustaa ja nostaa mielialaa.


Tänä viikonloppuna meillä oli paljon odotettu käsittely tututksi-kurssi:

Aruy käsittely kurssilla

Lauantai:

Ihan alkuun aloitettiin pikaisella kontaktitreenillä. Jokaiselle jaettiin namialusta josta koira sai ottaa namin aina katsekontaktin jälkeen. Tämän jälkeen namialusta siirrettiin kunkin haluamalle etäisyydelle koirasta ja kurssien vetäjät lähestyivät koiraa tuoden namialustalle namin ja poistuivat. Itse annoin Aruylle edelleen luvan namiin vasta katsekontaktin jälkeen ja tämä toimi hyvin. Epäluuloisin Aruy oli selvästi teini-ikäiseen avustajaan.

Lähestymistreenit jatkuivat niin että avustajat kävelivät nyt koiran viereen ilman suurempaa kontaktia ja poistuivat sitten. Tässä kohtaa Aruy katsoi tulijaa hieman epäluuloisena, mutta otti nopeasti taas kontaktin minuun herkun toivossa. Sama treeni toistettiin seuraavaksi niin että tulija kävi kyykyssä koiran vierellä.

-lyhyt ulkoilutauko-

Jotta treenit eivät olisi pelkkää seisomista ja luoksetuloa, otettiin väliin aina muutaman kerran ns. kehässä juoksemis treenit. Aruy oli olemukseltaan mielestäni mukavan rentona. Kun treenit etenivät siihen että avustajat hieman koskivat, alkoi se tavanomainen jännittäminen ja häntä kävi muutaman kerran koipien välissä. Huomion arvoinen asia oli kuitenkin se että avustajan lopetettua koskeminen, Aruy meni itse avustajan luokse nuuskimaan ja hyppäsi jopa häntä heiluen vasten. Aruy ei siis pelkää itse ihmisiä, mutta ei vain luota koskettamisen suhteen. Ensimmäisen päivän fiilikset olivat vähän niin ja näin, ei mennyt hyvin mutta ei huonostikkaan. Tietenkin ajattelin ensi viikon näyttelyitä.

Aruy käsittely kurssilla

Sunnuntai:

Olipa kiva tulla ottamaan heti seuraavana päivänä uusinta eiliselle. Aruy käveli todella mielissään halliin, eiliseltä ei siis ollut jäänyt ollenkaan huonomieli! Treenit aloitettiin samalla tavalla hienovaraisesti, mutta tällä kertaa edettiin nopeammin koskettamiseen. Yhdessä yössä Aruy oli jo muuttunut koskettamisen suhteen paljon rohkeammaksi eikä häntäkään juuri käynyt enää koipien välissä. Luoksetuloja ja koskettamista tehtiin monella eri tavalla ja itse testailin olla aina vähän eri paikoissa avustajan tullessa. Tunnelmaa rentoutettiin taas muutamilla kehässä juoksu harjoituksilla.

- lyhyt ulkoilutauko-

Kaikesta jännästä huolimatta Aruy palasi todella innoissaan takaisin treenaamaan. Ihanan motivoitunut oppilas! <3 Koskettelua jatkettiin hieman pidempi kestoisena. Aruy antoi meidän jo pentukoulussa opettaneelle ohjaajalle paljon vapaammat kädet kuin uudemmalle ja tämä sai katsoa ihan ilman väistämistä hampaatkin useamman kerran. Toista ohjaajaa Aruy väisti enemmän ja muuttui jäykemmäksi, antoi kuitenkin koskea ja tilanne helpottui toistoilla. Palkka tuli aina minulta. Kurssi päättyi niihin tuloksiin, että Aruy antoi pienellä minuun nojaamisella kaikkien koskea eikä häntä ollut enää jäykästä olemuksesta huolimatta koipien välissä. Joka koskemisen jälkeen Aruy palautui heti rennoksi ja iloiseksi itsekseen. Rennompana Aruy oli aina kun me kävelimme "tuomarin" luokse, eikä "tuomari" meidän luokse. Kurssista jäi kyllä niin hyvä mieli tänään!

Kurssin jälkeen lähdettiin Kirkkonummelle moikkaamaan sukulaisia, Myytä ja Hippiä. Tarkoitus oli tehdä pari jälkeä ja päästää lapset leikkimään. Ensin Aruylle tehtiin helppo nakkijälki metsäiselle pohjalle. Aruy paineli sen niin kovalla vauhdilla läpi että nakit jäivät suurimmalta osalta syömättä vaikka linjassa pysyttiinkin, jarrutteluista se vain kääntyi takaisinpäin. Tuulan ohjeistuksella me siirryttiinkin sitten suoraan seuraavaksi nakittomaan, melko tiheäpohjaiseen metsäjälkeen jonka lopussa olisi vasta nakkipalkka. Aruy aloitti jäljen oma-aloitteisesti ja alku sujui todella hyvin. Väliin kerkesi eksyä muutaman kerran mutta palautti itsensä aina takaisin ja selvitti itsensä palkalle. WAU! Olin todella innoissani tästä, sillä nakkijälki on mennyt aina vähän huonosti eikä minuakaan ole niin hirveästi kiinnostanut niitä maahan kylvää. Tämän jälkeen alan kyllä tekemään Aruylle enemmän tuota jälkeä! Loppuleikit kahden junnun ja yhden pentu malinoisin kanssa menivät kivasti, kaikilla oli hauskaa!

Vitsi miten ihana vkloppu!

Tytöt Aruy, Hippi ja Myy