Paras palkinto

Paniikista lasittunut katse, kyyristelevä selkä ja väistäminen ovat hiljalleen alkaneet vaihtua luottavaisempaan koiraan. Häntä menee edelleen koipien väliin, koira nojautuu jalkoja vasten ja tilanne jännittää, mutta ei enää paniikkia kun vieras ihminen lähestyy.

Pari kuukautta sitten asetin itselleni tavoitteen, päämääränä Lahden ryhmänäyttelyt ja eilen aikaraja umpeutui. Tähän aikarajaan mahtui paljon oppimista niin koiran kuin minunkin osalta ja paljon uusia kokemuksia jotka olivat kaikki varmasti hyödyksi eilen kehään astuessamme.

Satoja kertoja mietin että jätetäänkö menemättä, olenko itsekäs ja kuinka pahalta se sitten tuntuu kun ollaan käyty nolaamassa itsemme kaikkien edessä. Loppuen lopuksi päätin että mennään paikan päälle ratkaisemaan mitä tehdään. Sitä paitsi, näin pari päivää sitten unen näyttelyistä jossa minulla oli todella hyvä olo.

Lahdessa jännitys tuntui jokseenkin muuttuvan huumoriksi, yksi siiderikin retkipullosta tuntui hieman helpottavan ;) Aruyn kanssa pyörittiin kehän ympäristöä läpi ja tehtiin seisonta harjoituksia. Aruy oli koko ajan reipas, kiinnostunut ympäristöstään ja kykeni kuitenkin keskittymään kontaktiin. Taikatalven kasvattaja Sakke antoi vielä viime hetken neuvot ja käsitteli Aruya joka oli yllättävän rennosti vaikka häntä hetkeksi käpertyikin jännittämään. Koska Aruy oli niin rennosti Saken kanssa, sain lisää itsevarmuutta kehääkin varten.

Noniin, sitten itse H-hetkeen! Aruy osallistui ikänsä puolesta junior-luokkaan jossa kanssa kilpaili yksi käyttölinjainen malinois. Aruy asteli reippaana ensimmäiseen viralliseen kehäänsä ja otti tuomarin (Aruyksi) hyvin vastaan. Neuvosta kerroin tuomarille tämän olevan Aruyn ensimmäinen kerta ja että koira on ollut ujo, joten josko hän voisi antaa sille pari herkkua jotta kokemuksesta jäisi positiivinen. Tuomari oli mielellään mukana tekemässä kokemuksesta mieleisen, antoi namit ja käsitteli koiran rauhallisesti. Aruy todellakin yllätti minut sillä miten rauhassa se loppuen lopuksi oli. Häntä oli koipien välissä ja se nojasi minuun koskettelun ajan, mutta muutoin se ei ottanut askeltakaan väistääkseen ja antoi tuomarin käydä hampaita myöden itsensä läpi. Kun tuomari loittoni, Aruykin oli taas reipas itsensä ja antoi tuomarin vielä toistamiseen tulla luokseen. Se keskittyi ihan mahdottoman upeasti seisomaan sellaisessa tilanteessa juuri niinkuin oltiin opeteltukin ja juoksi sille ominaisin lentävin askelin. Ei innostunut onneksi pomppimaan minua vasten.

Aruy sai punaisen nauhan (ERI) ja toisen koiran arvostelun jälkeen vielä vaaleanpunaisen (SA):n! Aruy sai siis parhaan mahdollisen arvostelun tiukaksi koetulta tuomarilta, vaikka me lähdettiin ihan vain hakemaan hylättyä tai jotain muuta sinnepäin. Varmasti kaikki naamani nähneet hymyilivät mukanani, olin aivan pilvissä!


Paras narttu kehässä oli Aruyn lisäksi vain kaksi muuta koiraa. Nopean seisonnan ja kerta juoksun jälkeen Aruy sitten jo seisoikin kakkosena häviten vain muotovaliolle. Ja koska ensimmäinen koira oli muotovalio, siirtyi sertti Aruylle! Eli siis lyhyenä kertauksena koira joka asteli ensimmäistä kertaa viralliseen kehään, tiukan tuomarin arvosteltavaksi ja jonka piti saada joku hylätty saikin ERI:n ja SERTIN!!! Aruy antoi aivan mahtavan palkinnon kaikesta nähdystä vaivasta! Aivan upea tunne!

Majesta v.d Vaardekenshoeve JUN ERI1, SA, PN2, SERT

...Ja nyt sitten jatketaan siitä mihin jäätiin ja aletaan asettamaan uusia määränpäitä :)