Yhdessä olemisen ihanuutta

Välillä sitä uppoaa kokonaan siihen mukamas kiireeseen, stressiin ja listaan asioita joita pitää keretä hoitamaan. Tuloksena on kireä olemus ja kiukku. Mutta, sitten kun löytää siitä tyhmästä arjesta sen hetken kun ei ole mitään ja päättää karata koirien kanssa metsään, tajuaa miksi ne koirat ylipäätään on hankittu. Niiden läsnäolossa, ilossa ja energisyydessä vain on sitä jotakin voimaa joka tarttuu. Kaiken kukkuraksi saadaan olla todella kiitollisia, että meillä on toistaiseksi vielä olemassa tuo ihana koirametsä jossa kaikki saadaan stressittä nauttia vapaudesta, kiipeillä ja ottaa sitä omaa tilaa. Siellä ollessa koirilla on lupa olla koiria, eli uikoot mahaa myöten sitten siinä kuralätäkössä jos siitä tulee hyvä mieli :) Tässä kohtaa viittaus kohdistuu Aruyyn.

Kuinka hyvälle mielelle voi ihminen tulla pelkästään siitä että katsoo kun koirat nauttii. Siitä että niillä on mahdollisuus juosta täysiä yhdessä, kiipeillä, haistella ja kastella tassuja lammikoissa. Tätä tuskin ymmärtää ihminen jolla ei koiria ole. Harvemmin näitä selfieitä tulee otettua mutta nyt vaan kävi näin kun jäätiin hetkeksi keskelle korpea sellaisen kallion päälle istuskelemaan. Olihan tuo hauskaa, viimeistään kuvien saldoa katsellessa kun Sonykin tuollainen "pilvi-veikko" :D



Yksinkertaisten trio

 

Märkä Mauski

Koska kesään pitää mahtua edes vähän koiratapahtumien tuntua, varattiin Aruylle paikka näyttelykehään heinäkuuksi. Hieman kyllä arveluttaa miltä tuo käppänä siellä avoimessa luokassa mahtaa muiden rinnalla näyttää, kun sitä lähes poikkeuksetta luullaan aina pennuksi :D Mamman oma taskumali <3

Heti näyttely ilmoittautumisen jälkeen siirryinkin pistämään kalenteriin ylös kaikki kevään mätsärit. Molemmat ovat elelleet ikäänkuin pellossa koko talven, eli kokemus kaikesta hälinästä ja käsittelyistä on ollut monien kuukausien tauolla. Heti näin pyhäpäivän kunniaksi pääsinkin jo kartuttamaan koirieni tilannetta Broholmer Finland ry.:n mätsäreihin ja voi häpeä noita kahta urpoa! Siellä sitä alkuhuumassa rähistiin kaikille vähänkin kumman näköisille koirille (mm. villakoira), ihan jopa kerta karkaamisella kun lähti niin rivakasti huonosta otteesta.

Pahat belgit mätsäreissä

On se jotenkin kumma että tuo kaikessa mukana ollut, kokenut, kiltti ja koulutettu Sony käyttäytyy aina kaikista huonoimmin kun Aruy on sen kanssa. Sillä on joku pakottava tarve machoilla ja esittää jotain muuta kuin se on..voiko näin edes sanoa koirasta? :D Itse näen asian niin että Sonyn toiminta on täysin Aruylta matkittua, eikä siihen löydy mitään "siistiä" syvempää tunnetilaa. Ainakin Sony osaa aiheuttaa hämmennystä vieraiden kesken, kun se isona koirana haukkuu ja murisee syliin puskiessa rapsutettavaksi. Se on vähän kehari. Ilman Aruya Sony on kuitenkin ihan kelpo eläin, samoin kuin Aruy ilman Sonya. Vain porukassa se tyhmyys tiivistyy. Mauski aka Aruy sen sijaan käyttäytyy tällaisissa tilanteissa paljon paremmin ja sillä on sentään ne omat syynsä rähistä. Niihin lukeutuu mm. kokemattomuus ja epävarmuus. Ilman Sonyn provosointia, Aruy on oikeastaan aika hiljainen koira.

Molempien kehät menivät ihan hyvin. Sony sai punaisen ja Aruy sinisen nauhan. Tuomari oli oikeastaan juuri meidän treenille sopiva ja kävi kummatkin läpi nenästä hännän päähän rauhallisen hitaasti mutta varma otteisesti. Molemmille tuotti epävarmuutta hännän seutu, Sony mulkoili ja Aruy yritti väistää. Kummatkin saatiin kuitenkin käsiteltyä alusta loppuun ilman suurempaa numeroa. Juostessa Sony näytti vähän jumissa olevalta ja Aruy yritti salaa napsia lahkeesta. Ensi viikolle olin katsonut useammatkin mätsärit, näihin taidan kuitenkin viedä vain Aruyn joka sitä kokemusta eniten tarvitsee - etenkin ilman Sonyn mukanaan tuomaa urpoilua.

Ja taas on läjä punkkeja kaivettu karvoista, Sonysta sata ja Aruysta yksi. Pariin päivään mahtunut 3 tällaista isoa, en edes muista kuinka monta pientä ja niin vatun vaikeeta irrottaa..ja sitten niitä mitä harjaamalla vain karisee maahan karvojen välistä. Se päivä kun tällainen löytyy lakanoista tai mun vaatteista niin en varmana nuku ennen talvea. Olen tullut siihen tulokseen ettei aiemmin mainitsemani luontaistuotteet auta pätkääkään, punkkeja tuntuu olevan ihan yhtä paljon ellei jopa enemmän. Huomenna pitäisi soittaa eläinlääkärille ja pyytää reseptiä johonkin toimivampaan. Mulla alkaa mielenterveys kärsiä näiden kanssa :D