Punkkisota

11.05.2015 Sony ja Aruy

Vuoden tauon jälkeen täällä taas. Tällä hetkellä odotellaan kovasti muuttoa uuteen rivariin kuun vaihteessa ja meistä tulee Espoolaisia. Ihan näin perinteitä kunnioittaen pitää kerran vuoteen muuttaa johonkin.

 

Ajattelin aloittaa aiheella punkit. Niiden määrä on tuntunut tänä vuonna räjähtävän, tai sitten vain meidän lenkkimaastot kuhisevat niitä. Ensimmäistä punkkia irrottelin tänä vuonna jo maaliskuussa ja näin toukokuun puoleen väliin päästyä en ole enää laskuissa pysynyt. Välillä niitä on saanut irrottaa yhden tai pari ihan päivittäin, pääasiassa Sonysta. Aruyn turkkiin on selvästi vaikeampi tarrautua, etenkin sen vuosisadan karvanlähdön jälkeen. Olen muistaakseni tasan kerran ostanut Sonylle myrkyt niskaan 5 vuoden sisällä, muutoin ei ole ollut tarvetta sillä punkkeja on ollut niin harvoin jos koskaan. Tämän vuoden saldo on siis jotain aivan käsittämätöntä. Itsestäkin tullut ihan vainoharhainen kaikille ihon kutinoille, luojan kiitos ei ole omasta nahasta tarvinut irrottaa yhtäkään!

 

Perspunkki aka kakkakikkare

Punkin on perseestä, ei ollukkaan kakkakikkare ei..

Ennen koirien "myrkyttämistä" otin nyt kokeiluun Mustin ja Mirrin Fixodida Zx-jauheen ja Sonylle vielä extrana Biospotix Dermocare-pannan. Jos ei näy tulosta niin sitten apteekkiin. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia toimivista -ja ei toimivista punkin karkottimista. Etenkin jos jollain on kokemuksia yllä mainituista tuotteista. Se nyt on tietysti selvää, että se mikä toimii toisella ei välttämättä päde toiseen. Onko muut yleensäkkään huomanneet punkkien määrän lisääntyneen tänä vuonna? Itse jo mietin hakevani tuon punkki rokotteen jos koirat niitä kantelee tuossa määrin kotiin.

Muutoin ollaan punkeista huolimatta koitettu nauttia ihanasta keväästä ja seurailtu miten luonto heräilee. Itseä tuo aurinko ainakin piristää huomattavasti ja tuntuu että myös koirat nauttivat entistä enemmän pihalla kirmailusta. Uimaharjoituksiakin on jo lämpimillä säillä käyty tekemässä.


"Mauski" pakeni kepin kanssa kukkamereen.

 

Rajasaaren koirapuistoilua

 

Aruy on myös huomannut kevään myötä lisääntyneet rusakot, jänöt, siilit ja oravat. Sen riistavietti on kasvanut aivan valtavasti nyt kun se on pari kertaa päässyt jahdin makuun. Ketään ei ole onneksi maistettu ja koira on palannut ehjänä pikaisen spurtin jälkeen takaisin. Innostus riistaan meni aivan överiksi. Iltalenkit tarvoittivat Aruylle vain sitä että nyt mennään ja lujaa, jos se ei vetänyt henki pihisten oikean riistan perään niin sitten kuvitellun. Joka puolella oli muka jotakin. Päivisin kun niitä aina jossakin pellon tai metsän nurkassa päästi juoksemaan, ei Sonyn leikkiseura enää kelvannut vaan se ajautui hajujen maailmaan ja kiinni otosta ei tullut yhtään mitään. Stoppi tehtiin sillä tavalla, ettei irti päästetty hetkeen muualla kuin koirapuistossa tai kun sille heitteli lelua. Vahingossakaan ei saanut päästä lähtemään minkään perään. Kun iltalenkeillä sitten aina tuli rusakko vastaan, istutettiin ja odoteltiin niin kauan että kierrokset laskivat. Kun Aruy oli valmis, se otti/ottaa katsekontaktin minuun ja matka voi jatkua huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä. Jos jostain syystä vauhti lähtee uudestaan päälle, sama niin monta kertaa kuin on tarvis uudestaan. Tämä on toiminut aika hyvin! Toki se joka kerta tekisi aina lähtö kun johonkin törmätään, mutta nyt niitä ei enää niin etsimällä etsitä eikä hihnaa tarvitse hermokireänä repiä koko matkaa perässään. Sonya sen sijaan ei moiset kiinnosta ollenkaan. Löysi se tuossa eräs ilta hajun jota pätkän seurasi törmäten siiliin. Siili alkoi sähisemään Sonylle ja Sony aivasteli tapansa mukaan kummajaiselle takaisin :D