Treenailuja

Nyt on innostuttu treenaamaan! Viime aikoina on useammat tutut ja kaverit tehneet hienoja sijoituksia tokossa, joten nyt on hirveä hinku päästä itsekin taas kisailemaan!

Sonyn kanssa me vieläkin haaveillaan siitä tottelevaisuusvaliosta. Sony on niin hyvä toko-koira, ettei sen mikään mahdottomuus pitäisi ollakkaan. Kyse on lähinnä siitä miten paljon aikaa siihen käyttää ja kuinka nuo liikkeet sille osaa opettaa. Sonylta ei ainakaan motivaatiota puutu, itsellä tahtoo vain olla ongelmia välillä siinä miten sille saa asian opetettua. Nyt on oikeastaan kaikki muut liikkeet suurinpiirtein mallillaan, mutta kaukot ovat ikuisuus ongelma joista tulee tällä hetkellä varma nolla ja tunnaria ei olla edes juuri treenailtu. Nuo kun nyt saisi niin se olisi voittajaan mars! :)

Aruy tuntuu vähän junnaavan paikoillaan, sekin on tietysti ihan omaa tekemättömyyttä. Itseställä ei oikein tahdo mielikuvitus riittää siihen mitä sen kanssa voitaisiin tehdä ja miten. Yleisesti teki mitä teki, pitää edelleen panostaa kuitenkin siihen että kaikki olisi mahdollisimman kivaa. Aruyn motivaatio kun tuntuu vielä lopahtavan melko nopeastikin. Seuruuta ollaan tehty nyt aika paljon myös pihalla ja se tahtoo tulla rinnalla sen 3-5 askelta, jonka jälkeen se jää taakse tai alkaa katselemaan toisaalle. Tätä on tehty jo kauan, eli nyt vain etsimään sitä motivaatiota ja innostusta joka kantaisi vähän pidemmälle. Maahan menoon Aruy on keksinyt kummallisen asennon, enkä ole vielä päässyt jyvälle onko kyse nyt vain mukavasta asennosta eli tavasta, vai vaivaako sitä joku sen maatessa normaalisti. Kun Aruy menee maate, se kääntää toisen etutassun sisäänpäin ja käy melkein lonkalleen. Muutoin sen liikkeet ovat ihan normaalit.

Molemmat ovat menossa ensi viikolla näyttelyihin. Tuomari on kuulemma aika tiukka, josta kertoo jo pelkästään osallistujien määrä. Ainoastaan 4 malinoisia ja 9 tervua. Todennäköisesti Aruy ei tule ainakaan ERI:ä saamaan, sillä junnuille hän ei niitä lukemani perusteella taida juuri jaella. Toivottavasti edes Sony pärjäisi. Nyt ollaan kuitenkin Aruyn ja sukulaiskoira Hipin kanssa kovasti treenailtu kehässä juoksemista ja seisomista. Toivoisin kovasti että Aruyn voisi antaa kehään jonkun toisen kanssa. Sonyn aijon edelleen viedä itse sillä se osaa esiintyä näinkin.

Muutoin arkeen on kuulunut tallilla juoksentelua ja melko paljon lepäilyä. Nuo ovat ihan kummallisia belgialaisia, kun ne suostuvat nukkumaan vaikka koko päivän. Itsellä alkaa vain omatunto kolkuttaa jos mitään ei olla tehty, ei niinkään että koirat asiasta jotenkin alkaisivat infoamaan. Kaikin puolin ihania lapsia <3