Siedätyshoitoa osa.2

 

Jollei joka päivä opi ymmärtämään jotakin uutta, niin ainakin joka viikko.

 

 

Aruyn siedättely on jatkunut samaan malliin kuin ensimmäisessä osassa kerroin. Se on selvästi jo alkanut oppia ja hyväksyä tätä tietynlaista hienovaraista lähestymiskaavaa ja ollut oma-aloitteisesti hieman rohkeampikin. Nyt kuitenkin pitäisi itselle kirjoittaa otsaan, että vaikka pienin askelin edistytäänkin, pitää perusta rakentaa kestäväksi ennen kuin sen päälle aletaan kasaamaan yhtään enempää painoa.

 

Joulu vietettiin äitini luona, jossa paikalla oli tavallista enemmän väkeä ja vieraitakin kävi. Aruyllehan tämä oli hyvä kokemus, mutta ihmismäärä stressasi ja koira kävi hyvin varaukselliseksi. Alkuun se teki hyvää tuttavuutta mm. siskoni poikaystävään, mutta tulikin jossain vaiheessa siihen tulokseen että tämä on epäilyttävä eikä yksikään liike jäänyt ilmoittamatta. Stressi alkoi näkyä myös siinä kohtaa, kun se alkoi karvat pystyssä haukkumaan ennen kuin edes katsoi kenelle haukkui. Aruy oli antanut jo niin mukavasti onnistumisen tunteita ihmisten suhteen, että joulun käytös sai minut hieman masentumaan. Nyt kuitenkin kotiutumisen jälkeen surkuttelu vaihtui vain entistä suuremmaksi taisteluntahdoksi nähdä se parempi koira. Päätin myös että luomme ensin kunnon luottamuspohjaa koirataitoisten ihmisten kanssa, ennen kuin siirrymme tutustumaan muihin.

 

Joulun jälkeinen sai minut myös ymmärtämään että olen keskittynyt liian paljon vain Aruyn pelkäämiseen, mutta unohtanut että osa turvattomuutta on myös selkeän johtajan puuttuminen. Olen vain keskittynyt positiivisen käytöksen vahvistamiseen ja ei-toivotun käytöksen ennaltaehkäisyyn mutta unohtanut tyystin asettua johtajaksi (hoitamaan tilanteet) ja sanoa selkeästi "EI" - koska sehän vain pelkää. Pohdinta toi minut siihen tulokseen, että olen sekoittanut alistamisen ja selkeän kurin toisiinsa. Alistaminen tietenkin vain pahentaa koiran stressiä, mutta tietty kuri ja oikeasta palkkaaminen tekevät koirankin olosta turvallisemman. Tässä siis toinen panostamisen aihe.

 

Kolmas panostamisen aihe on luoksetulo ja saalisvietin laskeminen. Ystäväni tavoin päätin etteivät muut enää anna herkkuja Aruylle luoksetulon suhteen, vaan Aruyn pitää oppia että se hyötyy vain minusta. Luoksetulo treeniä aletaan tekemään flexillä ja liinalla enemmän. Hihnan kanssa ollaankin jo koitettu opetella että kun pysähdyn, Aruyn tulisi hakeutua sivulle. Sony raukan suhteen en oikein tiedä mitä voisin tehdä kun Aruy vaanii ja hyökkii sen juostessa nyppimään karvatuppoja irti eikä karjumiset paljoa auta. Juoksijoiden ja pyöräilijöiden suhteen mietin voisiko tilanteen lavastaa rohkeilla tutuilla ja päästää Aruyn tarkoituksella perään, jolloin "näyttelijä" käyttäisi esim. petcorrectoria tai kolinapurkkia kun Aruy on kohdalla? Mielipiteitä ja ehdotuksia otetaan avosylin vastaan!

En muista mainitsinko, mutta molemmat koirat pääsivät toivomaansa treeniryhmään. Sony ylempiä luokkia ja Aruy penturyhmään, vaikka vuodenhan se jo tahtoo kohta olla. Aruyn kanssa tilanne on kuitenkin se, että tekeminen kuin tekeminen on tällä hetkellä tärkeää ja suhdetta edistävää. Ilman kunnollista yhteistyötä ei edetä missään lajissa. Tulevat näyttelyt ahdistavat kovasti ja yritin jo kysellä voisiko Sonyn vaihtaa Aruyn tilalle. Viikkoa ennen näyttelyitä Aruy menee kyllä sopivasti vielä käsittely tutuksi -kurssille joka pidetään kahtena päivänä putkeen vkloppuna. Se tuskin kuitenkaan vielä riittää kohtaamaan oikeaa tuomaria oikeissa näyttelyissä ilman että häntä on syvästi koipien alla :/ Let`s see...