Alokas

Aruy on alkanut hiljalleen ottamaan tokon ensi askelia. Tänään se jo tiesi mitä hallille tulo tarkoittaa ja oman vuoron odottaminen kentän reunalla tuntuu käyvän kerta kerralta levottomammaksi.

Tällä kertaa, kuten jo viime kerrallakin Aruy oli jo täysin motivoitunut aloittamaan nakin syömiset heti kun se pääsi kentälle. Tällä kertaa se siis jätti mielenkiintoisen ympäristön vähempi arvoiseksi.

Tuntuu että Sonyn kanssa on viime vuodet päässyt niin helpolla uusien asioiden opettelussa, onhan sillä perustaidot jonka pohjalta lähdetään. Nyt opetellaan sitten taas ihan perusasentoa ja seuruuta askel kerrallaan. Itsellä olisi sen verran kehitettävää, ettei aina tarvitse jäädä junnaamaan sitä paria juttua vaan että samaan aikaan voi opetella useampia asioita.

Tänään tultiin hyvään huomioon siinä, että vaikka Aruy hienosti ymmärtää mm. perusasennon paikan, se ei osaa tulla siihen itsenäisesti vaan on hyvin riippuvainen käsiohjauksesta jossa myös nakki kulkee. Kokeilun jälkeen Aruya ei oikeastaan kiinnosta tehdä enää mitään jos kädessä ei ole palkkaa valmiina. Tässä herättiinkin sitten muuttamaan hieman tuota palkkaus käytäntöä. Opetan Aruylle naksuttimen ja siihen, että palkkaa voi tulla vaikka se ei olekkaan juuri naaman edessä. Tavoitteena kääntää kelkkaa niin että Aruy tarjoaa osaamisiaan palkan toivossa, eikä niin että minä kerjään sen huomiota nakeilla.

Huh kun tällaisen pikku pennun opettaminen vaatii juuri sitä, missä olen kaikista huonoin. Rautahermoja, suunnitelmallisuutta ja vauvan askelia. Ja vielä kun pitää taistella Sonya vastaan kivemmuudesta.

RIIVIÖ