Sony on aika samanlainen kuin minäkin. Sillä on ihan hirveä kiire päästä jo tekemään, mutta jos se ei osaa tai ymmärrä, se turhautuu. Tällä hetkellä tuntuu todella vieraalta ajatukselta, että minulla on joskus ollut ongelmia sen motivoimisen suhteen! Tällöin Sonylla toimi paremmin parit treenit viikossa, mutta nyt meidän pitänee arvioida tilanne uudelleen.
Ajattelin että tunnarista tulee ihan helppo juttu, Sonylle on piiloteltu ennen metsiinkin keppejä pelkästään minun hajulla ja aina se on tuonut oikean. Nyt tilanne on kuitenkin se, että se käy silpomassa joka ikisen tunnarin tulitikuiksi tajuamatta yhtään käyttää nenäänsä. Tosin, ollaan treenailtu vasta muutaman kerran ja paljon on vielä hyviä treeni ideoita käyttämättä. Uskon että Sony kyllä saadaan pian ymmärtämään jutun juoni, mutta siinä tulee olemaan haasteensa että saan tuon esineen palautuneeksi ilman hampaan reikiä tai säleitä.
Ruutu on alulla, mutta etenee hyvin. Oikeastaan mikään tietty liike ei ole ongelmana, vaan kaikkiin liikkeisiin vaikuttaa pari samaa ongelmaa. Ensimmäinen on tuo liiallinen kuumuminen. Sen seurauksena seuruu on aivan liian tiivistä, koira törmäilee ja näykkii. Kokonaisuus ei ole ollenkaan kaunista katseltavaa kun koira komentaa ja syö ohjaajansa.
Toinen ongelma juontuu ehkä edellisestä ongelmasta? Joka ikisessä pysäytys liikkeessä sen on aina pakko tulla käskyn jälkeen vielä pikkaisen eteenpäin. Sama juttu jäävissä, luoksetulossa ja ruudussa, aina on otettava pari askelta. Tässä kohtaa on sanomattakin selvää palkkaus tapaht
uu vain takaa.
Mutta.. kun tuota liiallista innokkuutta saataisiin liike varmuudella ja suuremmalla treeni määrällä vähennettyä, ja kun Sony oppisi pysähtymään juuri käskystä, olisi meillä hieno voittaja-luokan kisaaja pian valmiina.
Lähtöpassi voittajaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti