Sony ja sen musta pilvi

Voiko minua enää syyttää siitä että seuraan koirieni jokaista liikettä etsien niistä jotakin huolen aihetta tai siitä että huoletonta koiran elämää on alkanut varjostaa turha varovaisuus ja pelko. Koirat elävät edelleen kuten ennenkin mutta minua itseäni häiritsee se, etten voi päästää irti tästä jatkuvasta huolesta odottaa että jotain taas jotain sattuu.

Sonylla täytyy kulkea jokin musta pilvi sen yllä. Kaikenlaista on tapahtunut, terveydellisistä ongelmista tapaturmiin. Jatkuvana ongelmana tuntuu olevan sen huonosti kestävät polkuanturat jotka ovat tietenkin arat ja rajoittavat mm. treenaamista.

No, eilen illalla Sony päätti kerätä taas merkin kirjaan lisää. Viimeinkin olimme päässeet toteuttamaan pitkän ja irrallaan nautitun metsälenkin jonka ohella tehtiin jälkeä kepin luokse. Sony selvästi nautti. Lenkin loppu päässä alkoi kuitenkin voimakas rykiminen ja oksennus yritykset, ensimmäisenä mieleen tuli vatsan kiertyminen eikä minulla tietenkään ollut puhelinta mukana!

Oksennusta ei tullut ja koitin saada Sonyn liikkeelle, pikaisesti kotiin. Eihän sitä apua keskelle peltoa ajatuksen voimallakaan saada. Kotiin päin kulkiessa Sony vaikutti ihan hyvältä ja kotona rykäisi enää vain pari kertaa, ikään kuin sellaisia nenäpunkin aiheuttamia "reserve sneezeing" kohtauksia. Pari tuntia tarkkailin sitä ja tunnustelin vatsan aluetta, Sony kuitenkin rauhoittui ihan normaalisti nukkumaan.

Aamulla herään siihen kun levoton Sony kuljeskelee makuuhuoneessa. Noustessani se aloitti voimakkaan rykimisen ja oksennus yritykset, sen koko keho oli ihan jäykkänä eikä siitä tahtonut tulla loppua ollenkaan. Paniikissa kiskoin vaatteita päälle ja toisella kädellä rauhoittelin Sonya kun se hakeutui minuun kiinni pyytämään apua. Sony ryki autolle asti jolloin itselläkin pääsi itku voimattomuudesta auttaa ja siitä pelosta kun ei tiedä mitä tapahtuu. Takapenkillä Sony jatkoi samaa rataa ja kierteli penkkiä ympäri, se sai oksennetuksi pienen valkoisen vaahdon. Käynnistin auton ja aloin soitella läpi kaikkia tuntemiani eläinlääkäriasemia ja kaikista sanottiin "ei oota". Mikä paniikki kun toinen kiertää takapenkkiä eikä kukaan ota vastaan! Useamman soiton jälkeen päädyimme niinkin kauas Tuusulasta kuin Mevetiin, Helsingin keskustan tuntumaan. Sony alkoi olla jo normaalissa kunnossa mutta mitä jos sillä olisikin ollut vatsalaukun kiertymä? Todennäköisesti se olisi ollut kuollut.

Odotimme 3h aulassa päivystyksenä. Sony oli kuitenkin koko ajan ihan normaalina ja rauhassa, pieniä tyhjiä röyhtäyksiä päästeli. Vastaanotolla eläinlääkäri tunnusteli kaulaa joka sai aikaan Sonylla puhinaa, se viittasi vierasesineeseen. Sony tultiin rauhoittamaan ja vietiin röntgeniin ja sen jälkeen tähystettäisiin. Noin tunnin verran Sony viipyi matkallaan. Eläinlääkäri tuli kertomaan että nielun ja nenäontelon toiseen sieraimeen oli kiinnittynyt heinä joka saatiin nyt pois. Kenties se oli tullut eilisen lenkin yhteydessä ja Sony oli heinä suussa jotenkin vetäissyt sen nenäänsä? Kaikki on näköjään mahdollista.

Tokkurainen Sony hoiperteli luokseni veri tippa nenässään. Hoitaja toi myös heinän näytillä, olihan se pitkä ja varmasti ärsyttänyt limakalvoja väärässä paikassa. Luojan kiitos että selvittiin säikähdyksellä, isolla säikähdyksellä! Kyllä tuo karvanaama vaan on maailman rakkain <3

Itse paholainen.