Ja sitten tuli kennelyskä

Keskiviikko aamu oli ollut hätäinen, heräsin Sonyn kakomiseen ja kun vaatteet oli puettu päälle, juostiinkin jo autoon nokka kohti eläinlääkäriä. Sonylta tähystettiin nielusta ruohonkorsi ulos ja ihan mahdottoman huojentuneena palattiin iltapäivällä kotiin sillä koira oli taas terve! 

Huojennusta kesti jopa niin kauan kuin yön ylitse, kun aamuyöstä herään taas siihen että joku kakoo sängyn päädyssä ja potilaan rooli oli vaihtunut taas Aruylle. Tilanne ei näyttänyt ollenkaan niin tramaattiselta kuin eilinen, mutta kun juuri tänään olisi Aruyn tehoste-rokotuksen aika. Koska tilanne helpottui Aruyn lähtiessä liikkeelle ja puolitettu aamiainenkin pysyi sisällä, päätettiin lähteä eläinlääkäriin päättämään kannattaako rokottaa. 

Aruyn vointi todettiin normaaliksi. Painoa oli kertynyt jo 9,6kg ja tehoste sekä rabies päätettiin antaa. Kotiin päästyä pulauttelu ja yskän kuuloinen kakominen alkoivat kuitenkin uudestaan. Nopean kaveri konsultaation jälkeen diagnosoin Aruyn oireet liikkeellä olevan kennelyskän piikkiin. Huolta herätti juuri pistetty rokote ja soitin eläinlääkäriin takaisin, sieltä kehotettiin seuraamaan lämpöä.

Vielä vähän väsyttää..

Aruyn oireet vaihtuivat seuraavana päivänä yskään eikä voinnissakaan näkynyt muuta eroa kuin että neiti oli tavallista rauhallisempi. Lauantaina oli sitten Sonyn vuoro, se hyppäsi aamusta sänkyyn ja oksensi Teemun päälle - ikävä herätys mutta ajatus tapahtuneesta jaksaa naurattaa kun ei omalle kohdalle sattunut! Loppupäivästä ei enää naurettukkaan, Sony oksensi kaiken mitä itsestään ulos sai, joka askeleella ja lopulta se oli pakko sulkea kylppäriin kun lätäköitä tuli nopeammin kuin niitä kerkesi siivoamaan. Sonyn sisällä ei pysynyt mikään ja iltaan mennessä olimme kumpikin uuvuksissa, Sony oksentelusta ja minä siivoamisesta.

Alkuyöstä se oli juonut vesikipponsa tyhjäksi ja oksentanut sen taas suurina lammikoina ympäri huonetta. Huoli alkoi taas painaa sillä kuivumisen vaara oli jo niin suuri. Puolen yön aikaan Sony näytti väsyneeltä, janoiselta ja nälkäiseltä. Sony jäi nukkumaan parin raejuusto lusikallisen ja ruiskulla juotetun vähäisen veden jälkeen kylpyhuoneeseen portin taakse, aamuyöstä oli pakko käydä katsomassa onko se hengissä. Omat yöunet olivat samaa laatua kuin sitä edeltänyt päivä ja itse uni tuntuikin tulevan vasta aamulla jolloin minä ja Sony nukuttiin pitkälle puoleenpäivään sikeästi.

Oksentelu jatkui tänäkin päivänä, vähentynyt se kuitenkin oli. Päivällä Sony sai vähän riisiä ja limamaista keitinvettä, se jäi sisään ja uskalsin toistaa saman muutaman tunnin päästä uudelleen. Tähän kellon lyömään mennessä riisit, vedet ja pieni määrä raakalihaa ovat pysyneet sisällä ja koira on piristynyt silmissä. Jälleen saa kokea helpotuksen tunteen! Aruyn 16vk keho tuskin olisi jaksanut Sonyn alkumetrejä kennelyskästä, nyt molemmat tuntuvat olevan kuitenkin matkalla parempaan päin, toivottavasti. 

Paranemaan päin!