Toipilas aikaa

Loukkaantumisesta on kulunut nyt 6 päivää ja Aruya on yritetty pitää levossa mahdollisimman paljon, toivottavasti tarpeeksi. Lääkärin ohjeen mukaan kipulääke on mennyt päivittäin.

Kotona Aruy on oleskellut Sonyn isossa metallihäkissä joka toimitti näyttelyhäkin virkaa aikaa ennen kevythäkkiä ja ulkoilutukset on hoidettu oikein pikku Fifi tyylillä, kantaen ulos ja kantaen sisään. Tämän prinsessan roolin Aruy sisäisti hyvinkin nopeasti, onhan hän virallisesti itse Majesta. Kun neidin laskee maahan, hän käy tarpeillaan ja kipittää sitten takaisin palvelijansa luokse takaisin kannettavaksi. Karu totuus iskee kun varvas paranee ja palvelukset loppuvat :)

Alkuun Aruy ymmärsi itsekin levätä ja nukkui tyytyväisenä häkissä muutaman päivän. Mitä pidemmälle päivissä kuitenkin mennään, alkaa 13 viikkoisen pennun energia pursuta hiljalleen yli laitojen. Häkistä Aruy saa olla ulkona useasti päivässä aina kun sitä voidaan valvoa, pitkiksi nämä jaloittelut eivät kuitenkaan veny sillä ymmärrettävästi tyttönen kiihtyy vapaana ollessaan hyvinkin nopeasti nollasta sataan ja kutsuu Sonya hippa ja paini leikkeihin. Varpaan lisäksi saa nykyään jo valvoa ettei tuo typy nyt niin kamalasti loikkisi sängyiltä ja sohvilta alas.

Virikkeenä on toiminut mm. Aruyn suuri intohimo ruoka. Nappuloiden määrää on jonkun verran laskettu ja kenties pitäisi laskea vielä lisää sillä nahkarullien kysyntä on ollut kasvussa. Kaksi viimeisintä päivää on vienyt pennulta jo yöunetkin ja siinä samassa myös meiltä muilta, nahkaluut ovat olleet pelastus moneen tilanteeseen kun muita vaihtoehtoja ei juuri esim. yöaikaan ole tarjolla. Tässä vaiheessa pitäisi kaiketi suunnata eläinkauppaan ostamaan ne kaikki ylihinnoitellut virikelelut, ainakin yksi. Aruylle Sonyn Kongi on liian suuri ja tyhjenee vähän turhan nopeasti.

Ettei Aruy aivan täysin homehtuisi sisälle, on se kuitenkin päässyt kaikille mahdollisille auto reissuille mukaan. Kovasti ja jo tässä ajassa monesti on harmittanut että moni kiva asia on Aruylta estynyt ja pentu on joutunut tyytymään sivusta seuraajan rooliin. Nyt vain pitää ajatella että eläinlääkärin määräämä toipumisaika olisi voinut olla pidempikin.

Sony on joutunut tällä viikolla myös hieman joustamaan kun itse olen ollut sairaslomalla flunssan vuoksi enkä tästä syystä ole jaksanut mitään hirveätä maratonia lähteä tekemään. Yhtenä päivänä koitin viedä Sonyn uimaan siten että kannoin Aruyn rannalle, oli kuitenkin liian haastavaa kahdelle kädelle suojella varvasta liikkumiselta ja heitellä toiselle keppiä jotta liikunnan tarve tyydyttyisi.

Kyllä me sitten muistetaan taas nauttia siitä ulkoilusta ja tekemisestä kun tuo perkuleen varvas paranee. Toivottavasti Aruyn ja minun pää kestävät sinne saakka.