Toipilas aikaa osa.2

Nyt olemme päässeet viikolle kaksi, eli vaiheeseen jolloin eläinlääkäri kehoitti aloittamaan kevyen liikunnan. Kevyttä liikuntaa siis 3 kuukautiselle malinois pennulle jota on jo viikko yritetty seisottaa paikoillaan, kuulostaa ihan helpolta!

Ääneen lausuttuna puolitoista viikkoa kuulostaa niin lyhyeltä ajalta, mutta se on tuntunut niin äärettömän pitkältä ja haastavalta. Aruy on ollut levossa mutta väliin mahtu
u kuitenkin lukuisia pikku spurtteja ja rientoja joiden vuoksi oma syyllisyyden tunne kasvaa sen suhteen onko varvas nyt päässyt paranemaan päin ja toisaalta mietin olisiko näitä voinut estääkkään. Aina kun Aruyn jalat koskettavat maata, meno on joko täysiä tai yhtä pomppimista.

Aruy olisi voinut aloittaa kevyen liikuntansa juhannuksena hieman kevyemmin, äitini takapiha oli niin vastustamaton että sinnekkin se karkasi parit spurtit päästelemään. Illasta käytiin katsomassa parit kokot, teki Aruylle ihan hyvää nähdä vähän väkeä ja kuulla ääniä. Koska hihnasta on tullut Aruylle vain kuristava hidaste, oli meidän pakko lähteä maanantaina hankkimaan pennulle ensimmäiset valjaat. Ei ollut kaukana ettenkö olisi sortunut niihin mustin ja mirrin pinkkeihin pentuvaljaisiin jotka olisi mahtuneet neidille ehkä kahden viikon ajan, vaan onneksi meidät pelasti myyjä joka opasti oikeiden valjaiden ääreen. Aruylle lähti mukaan juuri tarvetta vastaavat punaiset Y-valjaat joita saa vielä säädettyä niin edestä kuin vyötäröltä. Mahan alla menee fleece-pehmustetta ja hihnan saa kiinnitettyä joko selkään tai eteen vedon estoksi -oikein kivat!

Uudet valjaat

Spurttailujen vuoksi yritän ainakin ajatus tasolla pitää neitiä vielä levossa. Nyt Aruy on kantamisen sijaan saanut itse kävellä tarpeilleen ja ehkä takaisinkin. Kipulääkkeet loppuivat maanantaina ja varpaan turvotuskin on hieman laskenut vaikka sitä vielä onkin. Minulla alkoi nyt loma ja varvas vaivaa minua nyt entisestään kun olisi niin mahtavaa lähteä koirien kanssa vaikka minne, ilman niitäkään kun en enää mitään osaa tehdä. Eilisen sisällä istumisen jälkeen päätin olla tyhmä ja ottaa karvaiset mukaani rannalle 30 helteeseen.

Kaikki muut taisivatkin nauttia päivästä paitsi minä jolla meinasi hermot mennä totaalisesti. Kädet eivät vain riittäneet suojelemaan varvasta ja kaitsemaan yli innokasta paimentajaa joka olisi noutanut kaiken mitä lapset leikeissään heittelivät ja pelastanut kaikki ketkä sukelsivat. Kun lapsi lauma ympäriltä väheni, meidänkin oleminen helpottui ja hetken oli ihan mukavaakin. Aruy uskaltaui jopa ensimmäistä kertaa ihan oma-aloitteisesti uimaan. Toisella kertaa neiti taitaa kyllä jäädä kotiin.

Uiva hiiri

Nyt tässä sitten ootellaan kovasti lauantaita jolloin on ne TOKON SM-kisat!!! Todennäköisesti ajellaan Sonyn kanssa sinne ihan kaksin, lähtö on jo aamu yöstä. Ollaan 52/113 koirakosta, eli jonkun aikaa saa omaa vuoroa odotella ja se pelottaakin eniten, jos on hirveän kuuma ei Sonya saa tokoilemaan mikään ja reissusta tulee yhtä kuin turha. Suoraan sanottuna vituttaisi jos ollaan treenailtu ja ajeltu sinne asti vain katsomaan kun Sony kuumissaan laahustaisi perässä, ykköstuloksesta kun tulisi se TK2:nenkin :/