Rivien välistä on toisinaan saattanut lukaista, että meidän toko-harrastus on maanantai kurssin treenejä lukuunottamatta ollut laiskanpuoleisella talvilomalla. Satunnaisesti on tullut pidettyä pieniä pihatreenejä mutta pimeä, kylmä ja märkä ei ole houkutellut treenaamaan! Nyt meillä loppui myös maanantain treenit joten olemme oman aktiivisuutemme varassa jos kokeet houkuttelevat -niinkuin ne tahtovat tehdä. Aivan ensimmäisissä kokeissa, meni into ja malttamattomuus tavoitteellisuuden edelle. Sony osasi liikkeet, suoritti innolla ja potentiaalisesti, tulos oli kuitenkin turha kakkonen vain siksi etten ollut vaatinut liikkeiltä kunnollisuutta. Sony teki vain sen mitä sille oli opetettukin. Sen jälkeen olen pyrkinyt muistuttamaan etten tekisi tätä virhettä uudestaan.
Eilen treenattiin parin belgi-ihmisen kanssa ja tajusin että olin tekemässä kuitenkin tätä samaa virhettä taas. Sain paljon hyviä neuvoja ja intoni treenata nousi huimasti! Olin ajatellut Sonyn olevan jo lähes valmis avoimeen, mutta treenien aikana ymmärsin että siitä olisi ykköstulos taas kaukana. Suurimpana ongelmana on edelleen nuo pysähtymiset, luoksetulossa ja jäävissä jossa se joko valuu tai on hidas. Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja treenaan ne pois! Pitää muistaa tavoitteet ja vaatimukset jotta tietää mistä palkataan! Sitten ajattelematta oli jäänyt täysin eri tilanteiden treenaaminen esim. paikkamakuiden osalta. Miltä Sonysta tuntuisi jos yhtäkkiä se joutuisikin jännittävän ilmapiirin keskellä makuulle ihan vieraiden koirien kanssa ja minä katoaisin seinän taakse, tai pahempaa, poistuisin ovesta! Myöhäinen uuden vuoden lupaukseni on että nyt perkule treenataan jotta saadaan sitten ylpeänä korkata se avoinkin aikanaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti