Muutakin kuin vain koira

Tapansa mukaan Sony odottaa että olen saanut sängystä mukavan asennon, enkä enää pyöriskele asetellen peittoani hyvin. Kun peitto ei enää heilu, se loikkaa perässä ja sukeltaa kainalooni - niin kiinni kylkeen kuin vain pääsee. Tämä on jo vanha rutiini ja tiedän ettei se viivy siinä kauaa, vaan lähtee tarvittaessa myös ihan pyytämällä. Tämä rutiini on se hetki, jolloin ei leikitä, harrasteta tai kerjätä jotakin vaan ollaan vain yhdessä. Sellainen hetki, jolloin oikeasti tuntee sen älyttömän rakkauden määrän tuota otusta kohtaan. Joku saattanee ajatella, että "herranjestas, sehän on vain koira!"..mutta koira, joka tietää läheisiä ihmisiäkin paremmin milloin tulla lohduttamaan, kerta toisensa jälkeen.

Usein siinä silitellessäni fiilistelen muistoja meidän ensimmäisistä kuukausista. Kun kaikki oli yhtä uutta kokemusta meille molemmille, kun molemmat oppivat toisiltaan, kun oltiin vain me kaksi. Minulle Sony on muutakin kuin vain koira, ehkä se tuli kohtalon lähettämänä, näyttämään minulle suuntaa kun oma elämän tilanne oli apua vailla ja Sony todellakin muutti kaiken. Tulonsa jälkeen Sony on ollut tukena kaikessa, jopa ahdettuna pakun penkkirivin keskelle esiliinaksi ollessani ensi treffeillä nykyisen avopuolisoni kanssa :) Enkä ikinä unohda sitä hetkeä jolloin todella tajusin millainen ystävä minulla on. Minua oli loukattu ja yksin ollessani istuuduin seinää vasten itkemään. Hetken päästä nostan katsettani ja huomaan pienen pentuni istuvan rinnallani. Hyvin epäpentumaiseen tapaan se vain istuu vierelläni pitkään, tekemättä yhtikäs mitään ja lohduttaa länsäolollaan. Edelleenkin Sony on oikea mielialatutka ja tietää milloin olla läsnä, siinä onkin miehelle kuittailemista toisinaan kun "koirakin" tietää nämä jutut paremmin!

A-pentueen ensimmäinen erikoisnäyttely -10. Kuvassa Jade, Tico, Koda, Sony ja Ninja.

Kohtuu aktiivisen harrastamisen tiimoilta olemme kerenneet matkustella, kokea ja kerätä monta hyvää muistoa joita tulee aina kelailtua taaksepäin tuossa meidän rutiini hetkessä. Toki muutoinkin, mutta etenkin silloin sitä toivoo ettei tuo ystävä lähtisi viereltäni milloinkaan eikä siitä haluaisi päästä irti edes nukkumaan menon ajaksi. Helmikuun 14.päivä, ystävänpäivänä tuo parhain ystävä täyttää kolme vuotta! Niin vähän mutta aina pois tulevaisuudesta. Kenties nämä ajatukset ovat pulpahtaneet pintaan tuttavapiirissä olleiden koirien pois nukkumisen vuoksi, mutta etukäteen suremisen sijaan haluan tiedostaa kuinka tärkeää on nauttia jokaisesta päivästä ja hetkestä! Ilman epäonnistumisia ei myöskään olisi onnistumisia.

Hetken päästä Sony nousee ja siirtyy lattian viileyteen nukkumaan. Jonkun ajan päästä saatan havahtua siihen kuinka se laukkailee unissaan vaimeasti haukahdellen.

 Sony <3