Working Sony

Raskas viikko koulussa ja joulumaassa on meidän osaltamme viimein ohitse. Perjantaina auennut joulumaa avasi viikonlopun aikana ovensa n. 7000 kävijälle ja on siis avoinna vielä tämän viikon torstaille saakka. Ajatella että koulun järjestämä tempaus kerää noin älyttömästi väkeä vaikka onhan siellä ulkopuolisiakin torimyyjiä.



Eskimo

Sonyn työhön kuului ilahduttaa lapsia valjakkokoirana perjantailta sunnuntaille 3x30min pätkissä per päivä, oli melko optimaalinen aika meidän molempien kuntoa ajatellen vaikka se välillä hieman ylittyikin suuren kysynnän vuoksi. Sony suoriutui hommastaan aisojen välissä upeasti mutta teki myös selväksi ettei edes kolme pitkää ja puuduttavaa päivää yleisön edessä tee siitä jokaisen syliin häntä heiluen juoksevaa kaverikoiraa. Sillä ei ollut väliä oliko kyseessä mies, nainen, aikuinen tai lapsi, lihava, parrakas tai möreä ääninen, tärkeintä taisi olla se että Sony sai itse tulla luokse.
Sadoista ihmisistä valikoitui oudosti Sonyn mielestä kivat ja ei kivat. Mikä sitten erotti näitä tuntemattomia kenen jalkojen juureen se asettui ilman epäilyksiä rapsuteltavaksi ja kenelle piti sanoa pari hau-sanaa? Lapsista ikävän moni tuli tunkeilevalla tyylillä kädet ylhäältäpäin silittämään jolloin Sony vaati paljon tukeani sillä se meni hieman hämilleen, kuitenkin sitten se liimautui suorastaan kiinni sellaisiin lapsiin jotka tulivat rauhassa vain seisomaan Sonyn luokse. Totesin myös monen miehen taipuvan tuijottamaan koiraa etukumarassa naureskellen joka taasen tuntui Sonysta uhkaavalta ja tuntemuksistaan Sony saattoi ilmaista haukahduksilla jotka kertoivat sen olotilasta. Sony siis pitää ihmisistä oli kyseessä kuka tahansa mutta se on hyvin ele-herkkä koira jolle rauhallisuus ja oman tilan antaminen ovat kohteliaisuuksia, kaikki sellainen mihin lähes jokainen koirakirja opettanee. Uskon kyseisen viikonlopun opettaneen meille molemmille jotakin hyvää :)



Harjoittelusta väsähtänyt

Monelle koirareki oli valtavan hieno juttu, sellainen mitä ei itse tullut edes ajatelleeksi ennen kuin vasta kaikkien kehujen, kiitosten ja ihailujen jälkeen. Sony sai paljon ulkonäkö kehuja, kuten aina ja jokaisen suupielet kohosivat hymyyn kun hurautimme kyytiläiset mukanamme ohitse. Yllättävän moni tunnisti rodun ja jos ei tunnistanut, tulivat kysymään. Eräs rouva tuli luoksemme melkein liikuttuneena kun kertoi omistaneensa "tällaisen" vuosia sitten, oli kuulemma ollut hänen elämänsä koira ja paijaili Sonya pitkään. Hauskaa oli kun muutama pikkulapsi erehtyi luulemaan Sonya ketuksi tai sudeksi reen edessä :)

Näin jälkeenpäin kun jokainen lihas huutaa ja toinen takareisi on lähes kokonaan mustelmalla voin vasta muistella lämmöllä kuinka monelle me tuotimme joulumaalla iloa ja elämystä. Sunnuntai iltana olin antanut kaikkeni ja sammuin sohvalle kotiin päästyä, nyt alkoi joululoma!




Ensimmäistä työpäivää