Sisko kylässä

Vastoin odotuksia, ei viikonloppu rekikoirana tuntunut Sonylla selvästikkään missään sillä virtaa on riittänyt. Tokoilut ovat talven aikana jääneet pelkästään maanantain ohjattuihin hallitreeneihin ja joka viikko se on entistä selkeämmin esillä, Sony tuntuu lähes halkeavan päästessään hommiin. Aiemmin niin tyyni koirani on kaksi viimeistä kertaa oikein vinkunut odottaessaan omaa vuoroaan ja kentälle päästyään revitään jo pelipaitaa päältä. Ehkä se on vain mentävä tuonne pakkaseen heittelemään hieman noutokapulaa ja kyhäämään ruutua muutaman kerran viikossa.

Sonyn rakkaampaakin rakkaampi sisko (Hard Candy`s A Amazing Dream) Ninja on ollut meillä nyt kolmatta päivää hoidossa koska itse olen jo joululomalla. Näitä kahta on aina niin huvittavaa seurata! Niillä on toisiinsa aivan omalaatuinen suhde, ovathan he tunteneet aina pentulaatikolta tähän päivään ja kokeneet lähes kaiken uuden että jännittävän yhdessä. Jälleen näkeminen on aina yhtä juhlaa mutta mikäli vierailua kestää kauemmin kuin pari tuntia, alkaa Sonyssa näkyä huvittavan inhimillisiä piirteitä.

Tälläkin kertaa Sonysta oli ihanaa kun Ninja tuli leikkikaveriksi, kunnes se huomasi siskon olevan paikalla vielä nukkumaan meno aikaankin. Muutaman tunnin ilon jälkeen alkaa kilpailu huomiosta, kehuista, rapsutuksista ja parhaasta paikasta ihmisen kyljessä. Ninjan läsnäollessa Sony muuttuu oikeaksi äidin pikku enkeliksi tehden Ninjasta pirun rinnallaan.

Esimerkkejä:

- Ulkoillessa hihnassa Sony yleensä vetää eikä kuuntele mutta kun Ninja on mukana ja niille huomauttaa, siirtyy Sony korvat luimuillen (mielistellen) kävelemään niin että hihna pysyy löysänä.

- Kun joku tulee kotiin Sony hyppii, pussailee ja iloitsee suorastaan liioitellun kauan tulijaa vasten katsellen samaan aikaan koko ajan katsooko Ninja häntä. Mikäli Ninja yrittää tulla luokse, Sony tunkee eteen.

- Yleensäkkin jos Sony saa huomiota sillä on tarve katsoa Ninjaa samaan aikaan ikään kuin naureskellen päin naamaa koska hän saa ja Ninja ei.

- Sonysta tulee oikea tottelevaisuusvalio kun Ninja on paikalla, sen vain täytyy olla paras.

- Ninjan lähtiessä pidemmältä kyläilyltä Sony tuntuu olevan suorastaan helpottunut saadessaan olla taas ainoa ja ykkönen.

Sellaista sisarusrakkautta :)
Ensimmäisenä hoitoaamuna lähdimme Loviisaan hevostallille jossa koirat saivat viettää ihan koko päivän ulkona että tallissa, ulkoilu tuntui rajoittuvan lähinnä lantalan lähistöön joka sitten näkyikin seuraavana päivänä sillä että koiratkin paskoivat hevosen lantaa. Seuraavan aamun aloitimme metsälenkillä joka sisälsi taas valoa ja vapautta, illaksi kaivoin esiin kickspark-potkukelkan. Alkuun mentiin ihan kevyttä "ravi" lenkkiä kävelyteitä pitkin, lunta kun oli tullut sen verran mukavasti eikä teitä oltu vielä hiekoitettu. Minun osuus lenkistä jäi aika kevyeksi kun vauhtia tuntui riittävän etenkin tuolla minun uljaalla uroksellani, (jälleen jonkinlaista pätemistä?). Lopuksi tultiin pitkälle suoralle jolla ei ollut ketään, toisessassa päässä häämötti se mukava metsä. Pysäytin "valjakkoni" :) ja sanoin, än-yy-tee-NYT ........se oli sitten sellaista kyytiä että jalka olisi jäänyt matkalle jos olisi itse yrittänyt potkaista vauhtia ja kyyneleet vain valuivat silmistä kovan ilmavirran vuoksi, viereisellä autotiellä menevät varmaan katsoivat kun koirat juoksee täyttä häkää ja itse en voi pidätellä naurua. KYLLÄ LÄHTI! Suurimmat vauhdit varmaan tulevatkin tällä kaksikolla kun ne alkavat kilpailla keskenään vauhdista. Ihan huikeaa, en todellakaan kadu tuon kelkan investointia!