Tapaturmat osa: 159

Joku saattaa ehkä muistaa ensimmäisten tekstieni myötä mainitsemiani epäonnen kolhauksia meidän taipaleemme varrella. Mahtaako kyse olla epäonnesta vai vain siitä että liikkuvalle koiralle sattuu ja tapahtuu? No pyhänä päivänämme lauantaina taas sattui, nimittäin ne pahukset anturat taas! Ensimmäisten pakkaspäivien jälkeen aloin jo tarkkailemaan ja ikään kuin mukamas ennalta ehkäisemään tätä joka vuotista maan vaivaa: siistittiin tassukarvat, pestiin ja kuivattiin lenkkien jälkeen, silloin tällöin laitettiin tummelia ja tassuvahaa -"no ei auttanut"! Lauantaina oltiin ihan koko perheen voimin treenailemassa tokoa kun sitten taas havahduttiin siihen että jostain tulee verta, loput näettekin sitten alla olevista kuvista.

Kävelyynhän tuo järkyttävän näköinen antura ei vaikuta mutta kovin kipeä se silti on. Jatkuvasti kun tulee jotakin ongelmaa, alkaa tuntua siltä että vika onkin omistajassa, sitä vaan turhautuu niin paljon kun ei enää tiedä miten voisi auttaa, mitä sitä voi tehdä että kaikki olisi hyvin. Viime talvet anturoita on hoidettu tummelilla, vahalla, lenkkien jälkeisillä pesuilla ja kuivauksilla -betadinella sekä rasva pitoisemmalla ravinnolla, hyviä neuvoja otetaan ehdottomasti vastaan!!?

Viikonlopun ajan tassuja on hoidettu ihan kotona, katsotaan alkuviikosta lähdemmekö eläinlääkärin pakeille. Lenkkien ajan tassuun on laitettu side ja tossu, välillä suihkautettu hieman desinfioivaa, iltaisin Sony on joutunut astumaan betadine-tassu kylpyyn joka osoittautui aivan järkyttäväksi asiaksi, tuollainen pieni koirahan voi vaikka hukkua pieneen pesuvatiin! -ja sitten on ihan föönillä kuivattu, myös lenkkien jälkeen. Kaapista löytyi onneksi myös Sonyn aiemmalta tapaturmalta jääneitä kipulääkkeitä.



Potilas itse

 

Aiheen kevennykseksi esittelen vielä jotakin tulevaa tapahtumaa varten kehitetyn Sony-oven :)