Karvaton kaverini

Sonyn pahin karvanlähtö ajankohta ei pettänyt tänäkään vuonna, päin vastoin en muista että sitä olisi milloinkaan irtoillut näin paljon ja loppua ei näytä tulevan vaikka koira on kutistunut silmissä. Kun karvatupot alkavat törröttää turkista ulos ja vaatteisiin ilmestyy lisäkerrasto, olen yleensä napannut furminaattorit ja harjat lenkille mukaan ja hieman avittanut Sonya tässä "kuoriutumisessa". Nyt jo kenties kolmatta kertaa olen katsonut metsässä taakseni luullen jättäväni sinne toisen koiran ja kuitenkin tuntuu edelleen että hukumme tuohon karvaan, sitä on kaikkialla!

Sitähän luulisi että tuollaisesta vajaa 30kg karvapallosta irtoaa karvaa anyway, sellaista jopa hieman odotinkin rotu valintaan päädyttyäni. Näitä kausia lukuunottamatta on kuitenkin ollut ihan iloinen yllätys ettei silittäessä jääkkään aina karvapalloa käteen eikä karvavanoja tarvitsekkaan imuroida joka päivä vaan kerran viikossa riittää ...-tai sitten olen ollut vain hyvin sopeutuva! :D

Kamalasti kilpailemaan pääseminen jo houkuttaisi ja mielessä käy jatkuvasti suunnitelmat tavoitteellisista treeneistä joiden tähtäimenä olisi AVO-luokan korkkaus parin kuukauden sisään. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu että jo viiden aikaan alkava pimeys, juuri se vapaa ajaksi jäänyt aika saa kaiken motivaationi katoamaan, väsyttää ja lenkillekkin on pakko lähteä! Onneksi meillä on maanantaisin halli treenit jotka vielä pitävät harrastustamme yllä, eteneminen näin kerran viikkoon treeneillä ei ihan vain vastaa tuota alussa mainitsemaani tavoitetta, -etenkin jäävissä ja pysäytyksissä on vielä paljon työtä! :/


Vieressä kuva tämän viikon treeneistä joissa aiheena oli kapulan pito ja nouto. Pidon Sony osaa jo melko erinomaisesti niin kapulalla kuin tunnarillakin, metallinkin ottaa suuhun. Sivulle nouto olisi ollut melkein hanskassa mutta PK-lajeja ajatellen alettiinkin ottaa nyt harjoituksia eteen tuomiselle jossa on vielä paljon treenailtavaa.

Ensi lumesta Sony oli sitä mieltä että on ihan vauvojen juttu alkaa riehumaan sellaisesta asiasta ja nautti sen suurempia hötkyilyjä aurinkoisen raikkaasta. Auringon voimalla tuli tehtyä vaikka mitä, myös Sonyn perushoidot jossa sydän taas suli. Kuinka nöyrä toinen onkaan tunnistaessaan korvanpuhdistusaineen jota se niin vihaa, samoin kuin silmiin. Silti se kävelee itse hoidettavaksi oli kyseessä mikä tahansa epämukava hoitotoimenpide. Korvatipat laitettuani annan sen ravistaa ja se yleensä käy tekemässä pienen rundin..mutta aina se palaa ja asettaa päänsä polvelleni että "okei, voidaan jatkaa", ilme kertoo ettei ole kivaa mutta kaikkea sitä pitää tehdä herkkujen eteen joita sitten yhteistuumin aina haetaan herkkukaapista kun työt on tehty. Että tuota koiraa voikin rakastaa niin paljon!! <3

Sain vihdoin aikaiseksi koota Sonyn kuvista ja videoista noin. 6min koosteen, käykää katsomassa! Itse meinaan alkaa jo pillittämään sitä katsellessani kun tulee kaikki kauniit muistot mieleen. Kuvan laatu tosin kärsi melko paljonkin kun se piti laittaa pienemmässä koossa nettiin ettei tarvitse koko yötä odottaa latautumista.

YOUTUBE VIDEO: Belgianpaimenkoira Sony