Mitä Sonylle kuuluu

Tänä vuonna pimeys tuntuu lamauttavan muita vuosia pahemmin, se suututtaa ja ahdistaa. Koulusta kun kerkiää kotiin on jo pilkkopimeää eikä lenkkeily vaihtoehdoiksi jää muuta kuin meidän molempien vihaamat asfalttiset hihnalenkit täysin hyödyttömien katuvalojen alla.

Onneksemme perjantain vapaa päivälle sattui auringon ja pienen pakkasen täyteinen päivä joka oli suunniteltu vietettäväksi Hämeenlinnassa ratsaillen. Vaikka pyrimmekin painottamaan lenkkimme aina pelloille ja metsiin, Sony silmin nähden nauttii päästessään oikeasti maalle. Sony on myös hyvin tottunut hevosmies ja kunnioittaa itseään suurempaa, riittää kun välillä hieman muistuttaa ettei liian lähelle saa tulla. Sony on muutamia kertoja ollut maastoilemassa mukana mutta tällä kertaa sai jäädä odottelemaan sillä retkemme painoittui teiden varsille jossa selästä ohjaaminen olisi liian haasteellista auton tullessa vastaan.

Lauantai meni messuilla ja siivoillen joten tämä päivä pyhitettiin Sonylle. Aamulla lähdimme ensimmäisenä metsään jossa Sony pääsi toteuttamaan suurta intohimoaan: etsimistä! Ensin piiloteltiin Sonyn kuolalla varustettuja keppejä ja sitten harjoiteltiin vähän ympäristöstä yleensä poikkeavaa hajua. Valitsin mm. pienen kepin johon Sony ei ollut koskenut ja merkkasin sen huulirasvalla, sitten lapasta ja avainta, kaikki löytyi hienosti! Se missä olisi kehitettävää on keskittyminen juuri siihen hajutyöskentelyyn eikä vain mukamas hajun perässä sinkoiluun liian suurilla tehoilla.

Iltapäivästä oli taas liian pimeää mutta mieli teki treenaamaan joten ajelimme läheiselle hiekkakentälle. Merkille meno piti tehdä läheltä jotta sen vielä näki ja välillä palkka pallo tahtoi hukkua pimeyteen, Sony kuitenkin suoritti innokkaasti ja tällöin tuloskin on yleensä hyvää. Teimme pääasiassa seuruuta, merkkiä ja jääviä sekä muutaman kerran hyvällä alulla olevaa luoksari stoppia että kaukoja. Koska tokossa koiran paikka on aina vasemmalla puolella, aiheuttaa se herkästi rasitusta että kehitystä vain toisen puolen lihaksiin, mm. fysioterapeutti meille mainitsi kesällä että Sonyn selkä on huomattavasti toista puolta kehittyneempi. Olemmekin yrittäneet aina silloin tällöin muistaa tehdä samat jutut myös oikealla puolella joka ei selvästikkään ole koiralle mikään ihan helppo nakki, etenkään asettua suorassa linjassa oikean puolen sivulle -suosittelen kuitenkin kaikille lämpimästi! Mekin muistimme tehdä tänään lopuksi vielä pitkän oikean puolen seuruun käännöksineen sekä muutamaa jäävää.

Lenkiltä tultuamme menin pesemään omia kenkiäni jotka oli päivän aikana upotettu ties mihin kuraan, siinä pestessäni Sony astuu kylppäriin ja asettuu kenkieni eteen valmiina tassu pesulle..ihan itse <3 Sonyn anturakin on parantunut ihan uskomatonta vauhtia, ilmeisesti betadine kylvyt ja relax-tassuvoide tekivät tehtävänsä, nyt tilalle on jo kasvanut hienosti uutta anturaa!