Miksi minulla on koira?

Niin pitkälle kuin muistini kantaa, on eläimet olleet se kiehtovin asia maan päällä. Ei ollenkaan haitannut mennä rapsuttelemaan koiraa joka oli itseni kokoinen, eikä tahtia hidastanut sekään että seuraavaksi makasin rähmälläni sen jalkojen juuressa. Jokainen vastaan tuleva koira piti saada silittää ja muutama sai minusta myös oivan ulkoiluttajan, muistellen etenkin Amerikan Cockerspanielia Viipua omistajineen! Ala-aste vuodet kuluivat läheisellä hevostallilla jossa hoitohevoset ja koirat tekivät päivistä kokonaisia, huvittaa muistella kuinka muutaman kerran lenkille lähti koirien lisäksi myös ei niin hyvin hihnassa käyttäytyvä vuohi. Monen muun tytön tapaan seiniäni täyttivät hevos ja eläin julisteet, näkisittepä miltä näytti saamani koira -kirja kun kovan selauksen tuloksena kannet ja sivut irtoilivat liitoksistaan.

Vaikka sainkin jakaa eläin rakkauttani toisten eläimiin, en todellakaan tyytynyt siihen että oma kotimme oli niistä tyhjillään. Uskon tehneeni erittäin selväksi että halusin koiran, olisihan hevonenkin käynyt mutta koiran anelemisessa oli edes vähän enemmän realistisuutta. Väsytys tekniikkaani kuuluivat mm. anelu lappujen ripottelu kahvipurkkiin ja kengän pohjiin yms. Äiti oli kuitenkin ehdoton siitä ettei mikään karvainen astuisi kynnyksemme ylitse ja meille tuli kultakaloja, hienoja mutta hieman etäisiä lemmikkejä. Eräänä syntymäpäivänäni heräsin siihen että pihallamme odotti kaksi kaunista kania, Tupsu ja Lumikki jotka kuitenkin vierailivat vain kesän ajan palaten sitten takaisin tilalle josta tulivat koska niitä ei saanut tuoda sisälle. Myöhemmin minulla oli vielä kani nimeltä Jussi joka kerkesi tulla hieman läheisemmäksi kuin edeltäjänsä.

Elämäntilanteen muututtua hieaman radikaalimmin äiti kuitenkin heltyi, olin 5lk:lla enkä varmaan ikinä unohda sitä epäuskon tunnetta kuullessani hänen harkinneen koiraa. Siitä lauseesta eteenpäin koiran hankinta alkoi, tuntematta koira maailmaa sen suuremmin hakumme kohdistui lehti ilmoituksiin joista etsittiin kääpiövillakoiran pentuja, niistä kun ei lähde karvaa. Haimme rekisteröimättömän pennun kasvattajan kotoa jossa pentu haettiin huoneesta luoksemme, sisaruksia tai vanhempia emme nähneet mutta tietämättöminä asioista sen enempää silloin -pentu lähti mukaamme ja olimme sen ikionnelliset omistajat. Pentu joka sai nimekseen Tino on kanssamme kasvanut, nykyisin 12-vuotias vanhempi herra joka on elämänsä aikana ollut yksi täystuho, terve ja rakas perheenjäsen. Tinoa parempaa opettajaa tuskin olisi voinut saada kaikessa mitä haluaa ensi kerralla välttää :)

 

 

Tinon suurin uskollisuus meni kuitenkin alusta asti pahimmalle vastustajalleen äidille ja vanhempana aloin kehitellä uusia haaveita siitä millainen olisi se ikioma koirani. Kotoa pois muuttaessa tuntui kuin aikakello olisi lähtenyt tikittämään, odottamista milloin elämäntilanteeni olisi oikea toteuttamaan lapsuuden unelmani. Odottamiseen meni reilu pari vuotta jonka aikana yksi rotukin tuntui jäävän ylitse muiden. Haha, uskomatonta miten kaikki tuntuu pyörineen aina vain koirien ympärillä! ..Tällaisen elämän jälkeen olisi kai ollut epäkohta tarinassa jos olisinkin elellyt elämäni loppuun ilman koiraa :) No, onneksi tarina "loppuu" kuitenkin siihen mihin se on alusta asti johdatellutkin, elämäni upeimpaan koiraan Sonyyn! - Lainkaan vähättelemättä Tinoa tai muita koiria elämässäni mutta Sony se vain juuri sitä mistä haaveilin, juuri oikeaan aikaan!

-Kiitos Kiira ja Kiharat-blogista saadun aiheen!


Tänään käytiin ELMA ja Lemmikki -messuilla messukeskuksessa. Kaikkea oli tarjolla mutta mitään rahalla ostettua ei tarttunut matkaan. Väkeä oli ahdistavan paljon eikä eteenpäin tahtonut päästä, kotieläin puolella eläinten ihasteleminenkin meni enemmän hermoiluksi kun aitojen vierustat olivat nekin ihmismuurin takana. Vilaukselta kuitenkin nähtiin eri lehmä rotuja, alpakoita, kanoja, lampaita, possuja jne. Mieleen painui myös turkistarhan koju eläimineen, halusin käydä katsomassa heidän esille panonsa niin mielipiteitä jakavasta työstä. Pieni tarhauspätkä ja video yrittivät kumota eläinrääkkäykseksi tuomittua bisnestä mutta mielestäni pienessä häkissä ritilä pohjalla asuva kettu on aivan yhtä verrannollinen liian pienessä häkissä asuvaan koiraan jota laki kuitenkin "suojelee". Lemmikki -messuilla totesin että kun kasvaa itse lelukaupasta ulos sitä jatkaa samaa hommaa silmät loistaen eläintarvike kaupassa. Oli mielenkiintoista katsoa miten kissanäyttelyt etenevät, rotta näyttelyt jo hieman ihmetyttivät, kani agility oli hauskaa katseltavaa kun kani selvästi oli radasta innoissaan! JA..koska paikalle oli järjestetty myös pentunäyttelyt, törmäsin muutamaan kauniiseen belgialais edustajaan ja jäimme katsomaan pätkän RYP-kehää.

Olemme kovasti pohtineet, ehkä enemmänkin elätelleet ajatusta siitä että perheeseemme voisi liittyä uusi jäsen kesän tienoilla. Ajoitus olisi ainakin ihan hyvä kun Sonykin tulee jo kypsään kolmen vuoden ikään ja pentu kavereita taitaa kesälle tulla useampikin. Katsotaan mitä tapahtuu, vielä on monen asian suhteen niin paljon päätettävää :)