Päivien viemää

Melkein kuukausi päässyt vierähtämään edellisestä tarinoinnista, olen tosin huomannut että sitä on liikkeellä. Kenpä ties noihin syksyisiin ja ällöttävän pimeisiin päiviin ei vain ole päässyt kertymään mitään mainitsemisen arvoista.

Meidän maalaiskesä päättyi marraskuun loppuun työharjoittelussani hevostallilla ja koiruudetkin ovat saaneet alkaa opettelemaan taas kotona olemista työpäivien ajan. Olihan tuo niin helppoa kun koirat olivat työpäivän päätteeksi yhtä väsyneitä kuin itsekin, nyt on tunnelmat hieman toiset kotiin palatessa. Uuden harjoittelupaikan hyvä puoli on siinä että se alkaa myöhemmin ja työmatka on lyhyt. Se on mahdollistanut useammin pidetyt yötreenit hallilla joutumatta kuitenkaan kärsimään sen suuremmasta univajeesta.

Aamu tunnelmat

Hain molemmille koirille kurssipaikkaa HSKH:n kevätkaudelle. Sonyn kanssa kurssille pääsy olisi todella tarpeellista, sillä minulle ylemmät luokat ovat edelleen vieraita ja neuvot tarpeen. Kyllähän näitä juttuja käytiin syksyllä läpi toisen kurssin sisältönä, mutta omalla ajalla treenaaminen jäi hävettävän olemattomaksi pitkien tallipäivien vuoksi. Treenikaveri Nea on kuitenkin ollut meille jo ihan mahdottoman suuri apu liikkeiden harjoittelussa! Sony käy edelleen kuin höyryveturi treeneissä kuin treeneissä, ulkona se rauhoittuu hieman nopeammin. Hallilla kierrokset nousevat aivan tappiinsa eikä uuden asian opettelemisesta tahdo tulla mitään. Tunnari kapuloitakaan en ole viitsinyt tuolle tulitikkutehtaalle enää näyttääkkään. Kilpailemisesta minä jo haaveilen mutta vielä on niiiiin paljon tehtävää ennen valmista koe-suoritusta.

Aruy haki pentukurssille ja toisena vaihtoehtona tokon alkeisiin. Kotona Aruyn kanssa on opeteltu paljon perusasentoa ja seuruuta. Vaikeinta koko hommassa onkin nyt ollut Aruyn "irrottaminen" namikädestä. Se ei tahdo millään tajuta sivulle tuloa ilman kättä, saati että se lähtisi seuraamaan ilman sitä. Muutoin Aruyn kanssa on hauska opetella uusia asioita malinoismaisen potentiaalinsa vuoksi. Uutena temppuna ollaan nyt opeteltu kierähtämistä, tätä opetellessa se on itse keksinyt myös kumartamisen ja "kuolleena" makaamisen.

Viimeisiä tallipäiviä

Lenkkeilyt ovat menneet vaihtelevasti, parempaan päin kuitenkin. Ilman Sonya lenkit ovat huomattavasti rauhallisempia, mutta pimeys tuntuu hieman hidastavan tuota edistymistä. Tänään kävin ensimmäistä kertaa lenkillä niin, että molemmilla oli kuonopannat. Ai että se oli helppoa, etenkin kun maa oli noin jäinen! Kumpikaan ei vetänyt ja ohituksetkin kävivät nopeasti, ennen kaikkea hallitusti. Tuntui että kiristyvä kuonopanta katkaisi Aruyltakin sen "hyökkäävän" mielentilan ohituksissa, eikä se jäänyt tavalliseen tapaansa vouhottamaan vielä peräänkin. Tavoitteenani tietenkin on, että molempien kanssa vielä joku päivä ohitetaan ne toiset koiratkin noteeraamatta ilman lisävarusteita.

Aruy kävi viime lauantaina mätsäreissä sijoittuen sinisten toiseksi. Aruy oli selvästi kehittynyt viime mätsäreistä ja juoksi  todella sulava liikkeisesti. Tuomarin kohtaaminen oli juuri sitä mitä saattoi odottaakin, pelkoa. Mätsäreiden jälkeen olenkin nyt tehostanut tätä kopeloimis treeniä ja pyytänyt rohkeammin ihmisiä vähän silittelemään. Paniikin tuntuu selvästi nostattavan enemmän se että Aruy on kiinni kun joku tulee koskemaan, eikä se että joku koskee. Oma-aloitteisesti Aruy käy kyllä hakemassa nameja vierailta ja antaa samalla hieman koskea. Toivottavasti saadaan nyt harjoiteltua tarpeeksi, sillä olen ajatellut ilmoittaa Aruyn Lahden ryhmänäyttelyyn tammikuuksi. Aruy on nyt virallisesti jo Suomen kansalainenkin ja löytyy koiranetistä.

Aruy eli kavereiden kesken "Narski" ja hänen kolonsa :)