Mitäs tänne

Juoksuisen koirakaverin vuoksi Sony on joutunut jäämään tällä viikolla tallilta kotiin. Sony on sen verran pelimies ettei siltä jää nartut huomaamatta, oli juoksut tai ei. Viime maanantaina se taisi kuitenkin ekaa kertaa saada ihan kunnon tuoksut niistä "parhaimmista päivistä" ja oli revetä nahoistaan niin, että Aruynkin piti viettää pari seuraavaa päivää portin toisella puolella. Jotta juoksuhöyryt haihtuisivat kokonaan, saa Sony jäädä vielä ensi viikoksikin kotiin. Sitä seuraavan viikon olen Barcelonassa ma-pe ja lauantaina 12.10 meillä on Sonyn kanssa uusi koe-yritys sitten kesän Sm-kisojen jälkeen. Tällä kertaa ei kuumuuden pitäisi haitata, eikä toivottavasti enää lemmensairaudenkaan. Ainoa mikä hieman jännittää on vieras halli jossa koe on. Kaikeksi onneksi saatiin juuri ensi viikolle talven treeneja varten hallikortti oman yhdistyksen halliin ja keretään treenailla siellä ensi viikko ennen reissuun lähtöäni.

Sony on suorittanut liikkeet viime aikoina hyvin ja innokkaasti, jos se tekee ne samoin kokeessa, ei ykkösen saaminen pitäisi olla mahdottomuus. Huolenaiheena päälimmäisenä onkin lähinnä paikkamakuu josta se on tahtonut muutamilla kerroilla nousta istumaan ja toisinaan liian suuret kierrokset - kiljuva ja näykkivä kumppani voi hieman alkaa hävettää. Onneksi takataskussa on pari vinkkiä vireelle kuin vireelle. Viime tiistaina Sonylla loppui ryhmä jossa treenailtiin voittaja-liikkeitä, talveksi ei päästy mihinkään ryhmään mutta niitä aletaan nyt itsenäisesti treenailemaan talven aikana enemmän.

Mitäs Aruy..Aruy on vietellyt viikkonsa taas tallilla ja ollut mukavan väsynyt kotiin päästyään. Sen kanssa on treenailtu paljon perusasentoa. Itsenäisesti se ei siihen vielä käskystä osaa tulla mutta pienellä ohjauksella hakeutuu hienosti oikealle paikalle. Askel kerrallaan se myös pysyy hienosti sivulla kontaktissa. Aruy on ollut nyt kolme kertaa ollut sunnuntaisin pentukoulussa koirakeitaalla, tänään Aruy jo tiesi minne vetää kun pihaan tultiin. Tänään treenailtiin paljon paikalla pysymistä ja useamman ihmisen voimin luoksepäästävyyttä, mitä on treenailtu paljon Aruyn kanssa vapaa ajallakin. Tänään luoksepäästävyys tuntui Aruysta taas vähän vaikeammalta, johtui ehkä siitä ettei tavalliseen tapaan tullutkaan vain yhtä vaan piti kestää useamman ihmisen luoksetulo.

Miten Aruy kokee asioita ja millainen se on, hahmottuu minulle jatkuvasti tarkemmin. Tänä viikonloppuna asiat jotka tavallaan ovat olleet jo tiedossa, loksahtivat kuitenkin selkeämpänä mieleeni kun keskustelin Aruysta äitini kanssa lenkin yhteydessä. Totesin että Aruy todennäköisesti luottaa Sonyyn enemmän kuin minuun, eikä siinä ole ihmettelemistä. Aruy on osoittautunut todella ohjaaja herkäksi koiraksi, mikä tuli hieman yllätyksenä ja minä olen ollut väsyneenä nopeasti hermostuva lenkittäjä koiralle joka on vain rähissyt omaa epävarmuuttaan. Onneksi asiat ovat menneet nyt paremmin ja aijon nyt täysillä keskittyä Aruyn luottamuksen voittamiseen.

En voinut hillitä itseäni kun nyt kerrankin on tyttö :D