Kuka pelkää pimeää

Illat ovat pimentyneet ja sen kyllä huomaa täällä huonosti valaistussa Tuusulassa. Lenkkeilyt Aruyn kanssa ovat menneet todella vaihtelevasti. Yhdellä lenkillä ollaan yhtä hurjaa malinoisia tulpat korvilla ja seuraavalla kuljetaan taas niin nätisti kontaktissa vaikka olisi kuinka haastavaksi oletettu ohitus. Pimeän tultua Aruyn egoilu kutistuu kuitenkin taskukokoon, Aruy pelkää pimeää ja siellä lymyileviä mörköjä. Pimeässä Aruyn olemus on huomattavasti valppaampi, se rekisteröi kaikki äänet ja kaukaa kuuluva haukunta saa sen vetämään kovempaa. Ohitukset ovat entistä haastavampia kun pimeästä lähestyvä epätarkka kohde tuntuu uhkaavalta. Välillä myös liikennemerkit ovat todella uhkaavia.
Tänään on ollut kuitenkin voitokas päivä ja Aruy lenkkeili sivistyneenä koirakansalaisena joka lenkin. Niin hyvää mieltä voi tuoda nämä tällaiset pienetkin asiat, onnistumiset! :)

Syksyyn valmistautuneet :)

Vapaapäivä

Sony ja Aruy ovat vietelleet edelleen maalaiskoiran elämää, kotiin ollaan tultu vain syömään ja nukkumaan ellei yöksi olla jääty. Sony on ollut taas oikea "mamman poika", se tulee vähän väliä tarkistamaan että olen tallessa tai tarjoutuu seuraksi, etenkin jos on tiskiharja kädessä kun pari kertaa erehdyin sitä sille pihalla heittämään. Sony pääsi tällä viikolla myös sänkkärille laukkailemaan parin hevosen kanssa kun itse toimin kuvaajana. Siinä oli naurussa pitelemistä kun homma näytti ihan kettu jahdilta mutta "kettu"-Sony nautti kun ratsukot pitivät sille hölkkä seuraa :) Tästä tulee kuvia myöhemmin.

Apulainen

 Aruy sen sijaan ei kovinkaan usein ilmoittaudu näytille vaan sille pitää ilmoittautua. Aruy on koira jolla on pilkettä silmäkulmassa, se on oikea varas! Avonaiset auton ovet ovat Aruyn kutsumus. Rikosaalto lähti liikkeelle pakusta josta se varasti työhanskat, livahti niiden kanssa karkuun kun huomasi tulleensa nähdyksi. Toisella kertaa se jäi verekseltään kiinni istumasta vänkärin penkillä, nahkakotelossa ollut puukko suussaan ja kolmannella vierailtiin kengittäjän autossa jälleen hansikkaiden kimpussa. Autovarkauksien lisäksi neiti harjoittaa ammattiaan kähveltämällä hevosille tuotuja kuivia leipiä, edelleen vaikka niitä olisi kuinka yritetty suojata. Aruy ei ole tyhmä ja nappaa vain yhtä kerrallaan,  se oikein hamstraa niitä jemmaansa. Kiinni yrittäessä se tiputtaa sen mistä on jo vähän syönyt ja nappaa mukaansa vieressä olleen kokonaisen leivän..en vähättele fiksuutta! Kotona se ei syö kenkiä mutta siirtelee niitä huoneesta toiseen. Aruy onkin saanut lempinimekseen Abu, se apina Aladdinista. "Pakko varastaa, että syödä saa" on Aruyn tunnari (Aladdinista) :)

Aruy aka Abu

Sonya on nyt välillä vähän treenailtu ja koepaikkaa kyselty ensi kuun alkuun. Harmittaa ettei nyt kumpaakaan tullut ilmoitettua messareihin, Sony tiputtaa yleensä karvansa joulukuuksi ja se olisi ollut sille ehkä epäreilun suuri tapahtuma ihan näin kylmiltään. Aruy tuskin on vielä luotettavan käsittely valmis jouluun mennessä ympäristöön joka sitä varmasti stressaa. Ensi vuodeksi treenaillaan vähän valmiiksi ja ilmoitetaan sitten molemmat! :)