Painajaismainen Match Show

Tänään oli Aruyn kolmannet mätsärit isojen pentujen kehässä. Ensimmäiseen kertaan olin todella tyytyväinen sillä se seisoi ja juoksi niin hienosti, tuomaria se väisti mutta olihan tuo eka kertakin.

Toisella kerralla Aruy oli jo väsynyt päivän aiemmista tapahtumista ja meno oli sitten sen mukaistakin. Kehässä meitä odotti isohattuinen ulkomuototuomari odotukset ilmeisen vaativina. Aruy antoi tuomarin tulla luokse mutta kun selvisi että joku on taas tulossa hampaita kurkkaamaan, iski pakokauhu. Tuomari kehoitti harjoittelemaan paljon vierasta kontaktia, tämä rotu kun on vähän sellainen.....ei jäänyt mikään kovin mielekäs muisto.

Tänään lähdettiin kolmannelle yrittämälle rennolla mielellä ihan vain Aruyn kanssa kahden harjoittelemaan. Aruy ei selvästikkään kulkenut väkijoukossa yhtä luontevasti ilman Sonya, mutta rohkaistui herkuista. Kehän laidallekin saatiin mukava ilmapiiri, kun Aruy löysi ikäisensä leikkikaverin. Kehässä Aruy seisoi ja juoksi taas niin hienosti eikä ottanut häiriötä mistään. Kerroin tuomarille joka oli mukava nuori nainen, että Aruy on aristellut hampaiden katsomista ja niinhän se taas väisti. Tuomari otti minulta nakkeja ja alkoi syötellä Aruya, aina vain kun käsi tuli lähemmäs päätä, Aruy kiskaisi karkuun. Siinä kun molemmat yritettiin rohkaista Aruya äänellä ja nakeilla, tulee taakseni nainen ja sanoo "Lopettakaa tuo, te vain kiusaatte sitä koiraa tuolla tavoin" ja toistelee sanomaansa.

Tuomari pyytää että nainen poistuisi, että hän on tuomari kehässä mutta nainen ei poistu vaan jatkaa kyseenalaistamista ja ohjeiden antoa. "Te vain kiusaatte sitä koiraa kun annat se tuolla tavoin lähteä, ota se tiukasti kiinni niin ettei se pääse karkuun, katsotte hampaat ja palkkaatte" "Mitä sinä oikein teet?"....tuomari pyytää edelleen naista poistumaan ja kysyy onko hänellä kokemusta belggareista, no naisellapa kuulemma on monenkin vuoden takaa. Tuomarin ja naisen kinastellessa itse vain ajattelin että niin, nyt tultiin jo rotuun ja minulla on käsissäni sellainen paljon arvosteltu kamalan arka belgialainen. Tässä kohtaa tietenkin myös kaikkien toimettomien huomio oli kääntynyt meihin ja minua hävetti, teki mieli vain kaapata koira ja juosta itkien pois. Aruy saatiin ilman väkiotteita syömään nakkia tuomarin kädestä ja tuomari silitti, se jätettiin siihen ja nainenkin poistui takaani. Aruy juoksi ja seisoi lopun hienosti mutta näytti surullisen hämmentyneeltä. Tietenkin tämä nainen odotti minua kun tulin kehästä ulos ja tietenkin kysymyksiin kuuluu mistä tämä koira on..mitä perkuletta se liittyy tähän? Onneksi Aruy oli viimeinen ja sinisten kehä alkoi heti perään, pääsin naista melkein samantien karkuun. Loppu meni hienosti ja Aruy kävi vielä syömässä pari nakkia tuomarilta joka kertoi itsekin omistavansa vähän haastavan tervun, kehui Aruya kauniiksi. Aruy sijoittui kolmatta kertaa sinisten kolmanneksi.

Hyvin mennyt loppu ja kivat palkinnot eivät paljoa lohduttaneet, hakemamme tunnelta oli pilattu, Aruy joutui sille vaikeassa tilanteessa vielä kireän ilmapiirin väliin. Ryhmäkehästä päästyä kipitettiin äkkiä vain hakemaan kassi ja pois, en kehdannut edes katsoa ylös että kuinka moni silmäpari meitä seuraa saati että tämä nainen olisi vielä pamahtanut eteen. En tiedä olisiko naisen neuvo oikein, itse kuitenkin haluaisin että koira oppii että tilanne on positiivinen positiivisen vahvistamisen kautta, ei niin että pidän sitä väkisin kiinni vaikka se palkittaisiinkin sen jälkeen.

Päivä oli kaikkea muuta kuin sellainen mitä ajattelin sen olevan. Käytiin vielä molempien koirien kanssa Haltialassa peltolenkillä, itse ihan itku kurkussa ja hermot kireänä kun mikään ei tunnu onnistuvan. Tosiasiassa on että koirat vain heijastavat minua ja minun pitäisi saada itseni kasaan jotta koiratkin toimivat.