Koirien tuomaa iloa

Maanantaina tallipäivän jälkeen lähdettiin töistä suoraan Tammisaareen. Sonyn siskon Ninjan pennut viettelevät viimeistä viikkoaan pentulaatikossa ennen maailmalle lähtöä. Siinä palleroita pyöritellessä tuli ihania muistoja siitä kun hain Sonyn kotiin, näin pienikö se oli silloin? :) Aruy ja Sonykin pääsivät pentuja katsomaan, Sonya eivät pennut kiinnostaneet vaan hurmuri oli taas löytänyt paikkansa talon narttujen luota. Aruy aikansa ihmetteli ja yritti loppua kohden vähän pentusia leikittääkin, neidillä vain tahtoi tuota vauhtia olla vähän liikaa pikku pennuille.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Tammisaaresta saavuttiin kotiin vasta hyvin myöhään illalla ja päätin että koirat saavat jäädä seuraavana päivänä kotiin pitämään lepopäivää, etenkin Aruy. Illasta Sonylla oli pitkästä aikaa toko-kurssi Ojangossa, mitään treenejähän me ei olla sm-kisojen jälkeen pidetty ja nyt treenaamaan lähdettiinkin pienellä häpeällä ja mielenkiinnolla siitä mitä tulee. Ensinäkin oli aivan ihanaa antaa Sonylle hieman keskinäistä laatuaikaa, sitä se on tuntunut kaipaavan ja yhdessä tekemisen nautinto paistoi siitä selvästi, se oli tässä päivässä parasta!

Miksi me siis treenaamme tokoa? Koska tämän päiväinen tekeminen jätti niin ihanan tunteen yhdessä tekemisestä, yhteisestä kommunikaatiosta ja ohjaajien sanoin Sonyn halusta olla lähellä, sen ihailtavasta yritteliäisyydestä. Tauko teki hyvää meille molemmille mutta se oli selvästi liian pitkä, Sony nautti silmin nähden siitä kun se saa viimein suorittaa jotakin. Kotiin tultua olin itsekin yhtä hymyä kun näin miten hyvällä tuulella Sony oli, se alkoi riehua heti Aruyn kanssa eikä riehumisesta olisi millään tullut loppua. Sony osoitti taas olevansa täydellinen <3

Tokon SM-13

Aruyn kanssa pidetään nyt mätsäri taukoa siihen asti että saadaan tehtyä hampaiden katsomisesta tavallinen toimenpide ilman pelkoa. Tutut ihmiset saavat katsoa hampaita ihan ongelmitta, mutta jos itse pitää kiinni ja joku vieras tulee niin voi paniikki. Harjoituksia ollaan jo tehty paljon ja välillä mennytkin ihan hyvin, positiivisuuden vahvistamista vain lisää ja lisää. Olen alkanut käyttää molempia nyt erikseen ulkona jotta voin keskittyä etenkin Aruyn käytökseen asioita kohdatessa, asiat ovatkin menneet jo paljon paremmin. Aruy tukeutuu selvästi hihnan turvaan muristessaan eri kohteille, joten mahdollisuuden tullen olenkin tiputtanut hihnan kädestä ja kävellyt pois. Sieltähän se on sitten luikkinut perässä ja tämän myötä mm. ihmisille murina on vähentynyt.

Ekan shampoo pesun jälkeen veikan ison loimen alla :)