Kuono kohti tulevaisuutta

Nyt on viime aikaiset päivitykset menneet niin masentaviksi, että on aika vaihtaa asennetta ja suunnatta kuono kohti tulevaisuutta! Eilen tullut Belgi-lehti toi taas hieman uutta kipinää koiraharrastamista kohtaan, etenkin näin hienon rodun parissa ja tänään Koiramme -lehtikin tipahti postiluukusta. Koiramme -lehden ensimmäistä aukeamaa täytti mainos joulukuun messareista: "Suomen suurin koiratapahtuma" ja "Koiranäyttelyiden superviikonloppu" sekä minullekin jo perinne josta ei voi jäädä pois.

Messareissa käynti alkoi Sonyn tulon jälkeen, viime vuonna ensimmäistä kertaa ilman oman koiran osallistumista. Olihan se mukavaa katsella kaikkea omaan tahtiin ilman stressiä ja koirasta huolehtimista, mutta silti sitä tavanomaista jännitystä ja omaa osallistumista kehään jäi kaipaamaan. Mainoksen nähtyäni ajatukset siirtyivät pikku Aruyyn, kaksi viikkoa liian nuorena junior-kehästä, se voisi osallistua pentu-kehään mikäli rekkari kerkiää Belgiasta ajallaan saapua. Kävihän tuo Sonynkin ilmoittaminen kaikessa innostuksessa mielessä, mutta sitä pitää vielä järjen kanssa harkita :) Jompi kumpi kuitenkin ellei molemmat.

Aruylle on nyt parit mätsärit ensi kuulle kalenteriin merkattu, ehkä Sonykin voisi tulla taas vähän harjoittelemaan jotain varten. Vaikka näyttelyt eivät varsinaisesti minun juttuni ole, on se koiratapahtumana yleensä mukava käydä aina silloin tällöin jännittämässä ja etenkin treffaamassa tuttuja. Toipilas aikaa onkin nyt vähän hyödynnetty harjoittelemalla näyttelyketjussa seisomista ja yleensäkin merkistä paikoilleen jäämistä. Tällä hetkellä Aruyn tyyli pysähtyä on takajalat mahdollisimman haaralleen ja pää aina jotenkin epäedustavasti. Kun paikoillaan seisomista on tehty vähän enemmän, aletaan harjoitella paikallaan seisomista niin että voin korjata jalkaa tai katsoa hampaat sen edelleen seisoessa paikoillaan.



Seisonta harjoittelua


Belgi-lehden myötä kunnianhimo tokon suhteen palasi takaisin. Sitten kun Sony tuosta taas paranee, aloitetaan AVO-luokan treenaus ihan lyhyinä pätkinä niin että innostusta jää seuraavaankin kertaan. Pari liikettä kun saisi treenattua per päivä, vähän eri paikoissa voisi olla meille hyvä suunnitelma ja se päiväkirjan pitäminen!!! ..katsotaan vaan tuleeko olemaan.

Aruyllekin aletaan samalla opettamaan perusasentoa ja edelleen niitä peruskäskyjä sekä luoksetuloa. Aruyn toko-uraa on suunniteltu niin että nyt ei aleta mitään koulareita keräilemään vaan yksi ykköstulos per luokka riittää, paitsi jos ylimpään päästään ja jaksetaan.

On se jännä että näin opiskelu aikoina sitä on niiiiin rutiköyhä, mutta kun koiratarvikkeista, kokeista tai muusta harrastamiseen liittyvästä on kyse niin ikinä ei oo niin köyhä :D