12 viikkoinen



Komea Sony <3

Sonyn kanssa treenaamiset ovat edelleenkin jääneet vain porukka/ohjattujen treenien tasolle, kotona ei ole kerennyt eikä jaksanut enään tehdä mitään. Työharjoittelussa hommia riittää ja kotona ne jatkuvat pennun paimentamisena, yöllä unissa asiat tahdotaan käydä läpi kertaalleen eikä off-kytkintä löydy mistään kunnon unia varten. Vielä viikko kovasti odotettuun lomaan!

Maanantaina meillä oli Sonyn kanssa SM-joukkueen kehätreenit Tikkurilassa Heurekalla. Paikalla oli paljon koiria ja kunnon kisamaista tunnelmaa. Tutusta mutta erikoisesta ympäristöstä huolimatta Sony teki treenit hyvällä motivaatiolla ja seuruukin parani koko ajan tehdessä. Aruy oli mukana seuraamassa kehän laidalla ja yllätti myös, se ei näyttänyt ottavan ihmisistä ja koirista minkäänlaista häiriötä vaan oli niinkuin olisi ollut missä tahansa muuallakin. Rohkea tyttönen!

Tiistaina olikin sitten toko-kurssin treenit Ojangossa, jolloin Aruy sai jäädä Teemun hoiviin ja meillä oli Sonyn kanssa laatuaikaa. Sony oli selvästi sitä vailla, se nojaili leukaansa jalkaani nenä kohti minua ja siristeli silmiään kun rapsuttelin sitä päälaelta. Ohjelmassa oli kaukot, luoksetulo ja ruutu, tänään oikeastaan kaikki tuntui menevän vähän penkin alle mutta opettavaista ja hauskaa oli kuitenkin. Monilla hyvillä neuvoilla takaisin kotiin!

Sonylta löytyi elämänsä toinen punkki nivusesta, yhtä suureksi kasvaneena kuin viimeksikin. Taloudestahan ei mitään punkki valmiuksia löytynyt kun tällaiseen on törmännyt niin harvoin ja punkin irrottaminen oli aika työn takana. Tiistaina löytyi sitten heti perään myös pennun niskasta pieni punkki, nyt oli kuitenkin varauduttu jo jonkinlaisella irrottajalla mutta asiaa se ei kyllä helpottanut yhtään kun pentua pitelemään tarvittiin kaksi, oli se sen verran dramaattista! Nyt on Sonylle tiputeltu expotit niskaan ja Aruy saa vähän myöhemmin.

ARUY 12 viikkoa!

Niin se kuukausi on hujahtanut siitä kun pikku neiti haettiin kotiin. Aruylle oli varattu rokotusaika samalle päivälle kun 12 viikkoa tulee täyteen ja mielenkiinnolla odotin miten reissu menee oppien ehkä Aruysta taas jotakin uutta. Eläinlääkäri jossa kävimme oli kotipihan yhteydessä oleva vastaanotto, mukavan rauhallinen ja pieni. Aruy odotteli ihan rennosti vaikka pienten koirien lauma ryhtyikin välillä raikumaan vastaanotto huoneesta. Vastaanotolla tassut hieman hikoilivat mutta koko ajan se kuitenkin seisoi omilla jaloillaan väistelemättä karkuun ja nautiskeli eläinlääkärin tarjoamista nameista. Rokotuksen anto meni kohtuullisen helposti ja painoa oli hieman reilu 6kg. Ihan ylpeänä pikku neidistä saatiin lähteä kotiin päin.

Aruy on edelleen riiviö itsensä. Hampaat ovat kovassa käytössä, kaiken valveilla olo aikansa se käyttää siihen että hampaat ovat kiinni jossakin, joko huonekaluissa, listoissa, johdoissa, erinäisissä tavaroissa tai sitten Sonyssa. Se on epätavallinen pentu sen suhteen ettei se muiden pentujen tapaan nukahtele eikä nuku vaan siirtyy pikemminkin ylikierroksille johon auttaa vain häkkiin laittaminen. Sinne se sitten nukahtaakin lähes samantien. Sonya se testaa jatkuvasti ja koettelee rajoja, Sonylta ei enää riitää kunnon möreät murinat ja hampaiden näyttämiset, Aruy kylmän viileästi koittaa silti vetää luuta Sonyn suusta pois. Vasta kun Sony ärähtää päälle käyvästi, Aruy peruuttaa ja toteaa että ei sitten. Toivotaan että Sony pystyy jatkossakin vielä puolensa pitämään.

Nyt ollaan jo uskallettu lähteä käymään hieman pidemmilläkin lenkeillä suosien metsiä jossa saavat mennä omaan tahtiin vapaana. Aruy on jaksanut ihan hyvin ja koenkin tämän paremmaksi muodoksi kuluttaa energiaa kuin lähes 30kg Sonyn kanssa riehumisen missä aina sattuu ja tapahtuu. Tänään juuri riehuessa Aruy loukkasi taas takajalkansa ja nyt varpaan koskemisesta vinkuu :/ Että tällaiset aina inhottaa kun ei tiedä onko venähtänyt vai murtunut! Tällaiselle terveydestä stressaamisen mestarille tällaiset sopivat loistavasti!

Aruyn kanssa ollaan kevyesti jatkettu kontaktin opettelua ja sitä ettei ruokaa saa ottaa ilman lupaa, hyvin ovat nämä asiat menneet perille. Edelleenkään en ole sitä saanut pysymään kylppärin aidan takana mutta muutaman päivän ajan se on siitäkin huolimatta pysynyt sisäsiistinä työpäivän ajan. Parasta on ollut huomata kuinka se jää odottamaan minua vaikka Sony juokseekin edellä ja hakeutuu yhä enemmän ulkoillessakin mieluummin minun seuraan kuin Sonyn seuraan, koirien koirasta onkin hiljalleen kasvamassa ihmisen koira :)