Tuliaisia Belgiasta

Perjantai 17.05

Lentomme Belgiaan lähti 15:30, sitä ennen kerettiin viedä auto huoltoon ja lenkittää Sony pariin kertaan ennen kotiin jättämistä. Sony tultaisiin sovitusti hakemaan illalla Johannalle ja Vilille hoitoon.

Suomen hiostava lämpötila vaihtui Belgian lentokentällä melkein 10 astetta kylmemmäksi ja sateisemmaksi, sinänsä ihan mukavaa että kotimaa on vaihteeksi aurinkoisempi :) Muutoin rakastuin Belgiaan jo ilmasta sen nähtyäni, niin vehreää ja niin kauniita taloja pihoineen! Jokaisen maalaisidyllistä pitävän unelma maa.

Ruuhka!

Teemun kanssa naureskeltiin moneen otteeseen lentokentällä, kun mukanamme ollut ikean kassilla täytetty kuljetuskoppa herätti niin monessa pakottavan tarpeen alkaa lässyttää, hymyillä ja kurkkia kopalle. Oli siellä niin söpö Ikean kassi! :) Kaikki sujui moitteettomasti siihen saakka, kunnes vuokra-automme pääsi lentokentältä ulos, suoraan Brysselin järkyttävään ruuhkaan. Ruuhkassa hetken edettyämme, navigaattori päätti käännyttää meidät takaisin ja mehän tottelimme vaikka kyltit näyttivätkin oikeaan suuntaan. Muutama kirosanahan siinä pääsi kun ruuhkassa seisominen sen kuin vain jatkui (navigaattori oli ohjelmoitu etsimään lyhin, ei nopein reitti)!

Ruuhkan tuoma harmistus unohtui pian sen jälkeen kun ruuhka väljeni ja Belgian tienvarsi maisemat avautuivat. Maisemat olivat mielenkiintoisia ja aivan ihastuttavia, kaikkialla oli niin vihreää! Vaikka ei ihan maalla mielestäni oltukkaan, talojen pihoissa saattoi käyskennellä muutama tyytyväinen lehmä, hevosia, lampaita tai ankkoja ja pienet kasvimaat pihoilla olivat yleisiä. Talot olivat pääasiassa tiilestä, oman näköisiään ja huollettuineen pihoineen.

Oikea piha löytyi helposti ja pihalla olleet malinoisit ilmoittivat heti ovikellon roolina tulostamme. Pääsimme tutustumaan emoon ja sukulaisiin, niihin keskittyminen tuntui kuitenkin hieman haastavalta, kun takapihan portilla jo odotteli pieniä mustanaamaisia nappisilmiä. Oli mukava huomata miten kasvattajasta että koirista paistoi molemminpuolinen kiintymys toisiinsa.

Pentujen portti avattiin ja sieltä syöksyi pieni lauma maailman suloisimpia riiviöitä kimppuun. Pari yritti väkisin päästä pussailemaan, yksi repi hihasta ja toinen laukusta, tässä oli pentumme jäljelle jääneet sisarukset. Sitten tuli Majesta, pieni unissaan kävelevä pentumme seurasi kasvattajaa hoiperrellen luoksemme ja asettui Teemun jalkojen juureen rapsutettavaksi. Majesta tuli sylissä kanssamme hoitamaan paperit kuntoon ja keskustelemaan pentuun liittyvät asiat läpi. Pentu, passi, paperit ja hieman tuttua ruokaa mukaan ennen lähtöä.

Sain itse päättää myöskin kennel nimen muutama viikko sitten, kunhan alkaa "M" kirjaimella, nimeksi tuli Majesta. Kutsumanimi oli ollut valmiina jo pidempään, mutta vasta nyt kun pentu istui sylissäni autossa, tuntui että sitä voi vasta alkaa käyttämään "pentu" sanan tilalle. Siinä se nyt istui sylissäni, pieni Aruy.

Hotellissa illalla

Matka hotellille kesti vajaan tunnin jolloin ilta alkoi kääntyä jo yön puoleen, tällä kertaa ajoimme sitä nopeampaa reittiä. Hotelli oli yllättävänkin hieno, pitkä päivä ja väsymys painoi tässä vaiheessa melkoisesti - kaikkia muita paitsi Aruya joka päättikin virkistäytyä leikki puuhiin. Yöksi Aruy laitettiin kuljetuskoppaan totuttelemisen sekä hotellihuoneen johtojen j
a kokolattiamaton vuoksi. Vaikka koppa oli aivan sängyn vieressä, oli Aruyn ensimmäinen yö aivan jotain muuta kuin Sonyn kanssa aikoinaan. Aruy vinkui, ulvoi ja huusi niin ettei olisi pienestä koirasta uskonut. Tällä menolla ei ulos päässyt mutta ihan pakko oli pitää kättä luukulla jotta edes hotellin muut yöpyjät saisivat nukkua. Aruy nukahteli välillä ja herätessään ulina taas alkoi, silmät ristissä yö oli aika sekava.

Lauantai 18.05

Aamulla viiden aikaan kun Aruy oli hiljaa, päästin sen ulos. Aamun se nukkuikin sitten vahingossa välissämme sängyllä. Olin nostanut sen sängylle siliteltäväksi, nukahtanut ja niin oli tehnyt Aruykin. Näky oli aika hellyyttävä. Aamun mahtui useampi pihalla käynti jonne pentu suoritti tarpeensa esimerkillisesti. Koppaansa se jäi ensimmäistä kertaa yksin kun lähdimme alakertaan aamiaiselle, lähtiessä jäi ulvomaan mutta palatessani oli jo sikeässä unessa.

Puisto

Hotellista ulos kirjautumisen jälkeen meillä oli useampi tunti aikaa ennen illan paluu lentoa. Löysimme kauniin puiston johon parkkeerasimme ja kävimme hieman katselemassa pentu sylissämme. Tässä kohtaa harmitti kovasti miten paljon pikkuinen joutuukaan jaksamaan ennen kuin vasta pääsee varsinaiseen kotiinsa tutustumaan. Puiston jälkeen lähdettiin lentokentälle jossa Aruykin saisi levätä ja totutella vielä koppaan ennen varsinaista koitosta. Osittain varmasti valvotun yönkin vuoksi Aruy rauhoittui koppaansa hyvin, se nukkui luukku takilla peitettynä lähes koko odottelun ajan.

Puisto

Ennen check-in pistettä käytiin vielä pissalla. Tarkistuksessa katsottiin vain passi ja punnittiin koppa koirineen maksua varten. Sitten Aruy pitikin jättää siihen tiskin eteen odottamaan noutajaa, jättäminen tuntui ihan hirveältä. Lentokoneen ikkunasta satuimme näkemään kun Aruy lastattiin kyytiin, tiedä sitten itkikö se silloin kun kaikki lastaajat kävivät vuorollaan sille luukun edessä rupattelemassa ja silittelemässä. Lentokoneen noustessa tuntui pahalta, olisin voinut alkaa vaikka itkemään pennun puolesta -pelottavaa se on varmasti ollut. Lennon alkuun tuli ikävästi vielä pientä turbulenssia mutta loppu matka meni tasaisesti, samoin lasku.

Aruy odottelemassa lentoa

Suurin odotus oli se kun matkalaukkujen noudon luona odotti että Aruykin tuotaisiin. Aruyn nähdessä meidät sen häntä alkoi vispaamaan eikä kumpikaan malttanut odottaa luukun avausta tullin ulkopuolella. Kyllä oli ihana saada pentu syliin taas lennon jälkeen <3

Jäljellä oli vielä Sonyn haku ja treffit pikkusiskonsa kanssa, sitten viimein kotiin. Sonyn ja Aruyn ensi kohtaaminen ei ollut mitenkään erikoinen, Sony oli hieman kiihtyneenä meidän jälleen näkemistä ja Aruy sitten taas hyvin väsynyt. Kumpikaan ei alku haistelujen jälkeen hirveästi noteerannut toisiaan.

Kotona alkoi jälleen paikkojen tutkiminen ja yö meni jokseenkin steppaillessa huoneen nurkasta toiseen mutta ei itkien. Viimeinkin meillä on pieni ja reipas tyttönen kotona <3

Aruy 8vk ja Sony 3v

Aruylle oma esittely sivu ilmestyy varmaan ensi viikolla :)