Teemana valjakkourheilu

Toko jutut on yritetty kovasti pitää mielessä, harmittaa vain kun ei olla taaskaan saatu aikaiseksi varta vasten lähteä jonnekkin treenaamaan vaan harjoitteet ovat jääneet lenkin yhteyteen. Pihatreenit kuitenkin ovat lähes poikkeuksetta aina huonoja, todennäköisesti sen takia että keskityn itse liikaa siihen katsooko meitä joku jne. jolloin oikea palkkaus unohtuu ja etenkin se mitä liikkeeltä vaadittiin.
Tuntuu oudolta kun en ole mikään ujo enkä pelkää jutella ihmisten kanssa, mutta minä todellakin vaivaan päätäni liikaa sellaisilla asioilla kuin mitä muut ajattelevat ja kiusaannun jos vieraiden ihmisten huomio jollakin tapaa kääntyy minuun. On joku ihan älytön pakko olla vain miellyttävä vieraan ihmisen silmissä! Sen huomaa myös siinä että parhaat treenit tulevat kun ollaan kaksin, mutta sitten joidenkin vieraiden kanssa en osaa ollenkaan keskittyä vain Sonyyn. Kisoissa taas ei ole ongelmaa koska siellä tehdään se sama kaava mitä muutkin. Lääkityksenä tähän pitäisi varmaan vain opetella "repäisemään" :)
 
Kuin tilauksesta, meidän viereisille pelloille lanattiin latu joka kulkee noin 2km matkan lähes yhtä suoraa suuntaan. Aivan täydellinen paikka hankijalaksilla varustetulle kicksparkille ja koiralle kun ei tarvitse varoa mitään ja matkaa riittää! Ikävä kyllä ladusta kun on kyse, pitää meidän livahtaa paikalle vasta yöaikaan kun muita ei näy.

Näinhän tää menee?

Ensimmäistä kertaa lähdettiin kokeilemaan reittiä kun Ninjakin oli vielä hoidossa ja Teemukin saatiin mukaan. Aamupäivän koirametsäilystä ei näkynyt jälkeäkään kun belgipower kaksikko pääsi kelkan eteen -vauhtia riitti niin että hattukin lensi mennessä! Molemmat saatiin pakkasen kirpaisema vauhtiajelu upean tähtitaivaan alla ja oli niin hauskaa! Sonylla tuo lähtö on niin räjähtävä ettei meinannut naurulle tulla loppua kun naru luiskahti käden alta ties kuin monetta kertaa ja Sony juoksi lenkkinsä yksin meidän seistessä edelleen lähtöpisteessä :D

Kahden koiran kanssa vauhti on huomattavasti suurempi vaikka Ninja ei ihan hirveästi Sonyn vetovastusta kevennäkkään. Ninjalla on Sonyyn kuitenkin ihan älytön tsemppi vaikutus kun vetäminen menee sisarusten kesken ihan kilpajuoksuksi. Sonylla taas on rohkaiseva vaikutus kun yhdessä Ninja on kuin vanha tekijä kelkan edessä mutta yksin se jolkottaa mieluummin kelkan vierellä kuin edessä. Harmittaa kauheasti kun ei tuolla pimeydessä saa kuvia napattua ja useimmiten kuvaajakin puuttuu. Joskus pitää kuitenkin yrittää ottaa kunnon valjakko kuvat :)

Eilen käytiin taas Sonyn kanssa sellainen 2,5km lenkki josta se veti noin 1km verran. Alkuun potkuttelin yksinäni ja Sony sai lämmitellä vapaana, huomattavasti haastavampaa kun ei ole toista koiraa juoksuttamassa. Päätinkin sitten ottaa Sonyn kelkan eteen lämpiämään ja pyrin pitämään tahdin tasaisena ravina. Kun lämmittelyt oli tehty, annoin sen mennä niin paljon kuin irtosi ja niin pitkälle kuin jaksoi - Sonysta näki selvästi että homma oli tylsää kun ei ollut juoksukaveria rinnalla eikä sillä ollut tällä kertaa niin paljon motivaatiota juosta vaikka kehut sitä hieman kirivätkin. Kannustin sitä noin 500metriä kunnolla eteenpäin ja lopuksi sitten taas ravailtiin ja päästettiin vapaaksi. Kotona käytiin kävelylenkki ja sisällä venyteltiin. Sunnuntaina oltaisiin menossa tutustumaan vetourheilu-lajeihin paremmin Hyvinkäällä järjestettävään tapahtumaan, jos me sieltä paremmat valjaatkin löydettäisiin kun nykyiset alkaneet käydä pieniksi.

Vetoharrastuksesta tuntuu olleen muutenkin hyötyä, sen jälkeen kun tuo kelkka on tullut, syystä tai toisesta ei Sonykaan ole paljoa peitsannut lenkkeillessä vaan ravaa aikas kivasti eteenpäin. Näyttelyihinkin sillä olisi nyt niin kiva turkki ja hirveästi himottaisi ilmoittaa, ehkä me joku pieni kehä katsotaan!

Sonyn elokuva-tähi ilme :)