Lukemisen ohella piti kuitenkin huoltaa koira ja käydä vähän itsekin tuulettumassa, ilma oli suotuisa vetoharrastukselle. Lähdettiin ihan tietoisesti kohti kiellettyjä hiihtolatuja, siinä toivossa ettei pimeään metsään jaksa enään kukaan lähteä suksimaan. Reitti oli meille uusi, tien toiselle puolen tehtyä jatkoa aiemmin mainitsemastani peltolenkistä ja maisema oli satumainen! Leveä ja kiiltävä latu keskellä talvista metsää jonne kuun valo ja tähtitaivas tulvi. Hyvällä mielikuvituksella sitä olisi voinut vaikka kuvitella olevansa Alaskassa sellaisella yhden koiran
Ympäröivän maaston lumoissa Sonykin innostui menemään, kunnes takaamme tuli hiihtäjä kunnon spottivalon kera ja huikkasi mennessään että tuosta ihan vierestä lähtee koiralatukin, osoittaen suunnan. Pienellä innostuksen ja mielenkiinnon kipinällä lähdettiin sitten etsimään tätä Tuusulan koiralatua, olisi kiva "törmätä" muihinkin vetoharrastajiin. Hyvällä suuntavaistolla rämmittiin joku epämääräinen tienpätkä ja tultiinkin melkopian ladulle jossa kulki suksien lisäksi tassun jälkiä -todettiin että tässä se koiralatu menee.
Pettymykseksi sitä sai todeta että hiihto on selvästi muita harrastuslajeja ylempänä. Koiralatua ei oltu lanattu muutamaan päivään ja sitä peitti ohut lumikerros, toisinkuin kiiltäväpintaista hiihtolatua jolta lenkkimme aloitimme. Toinen pettymys oli että koiralatu käsitti kaksi ympyrää joista matkaa kertyi yhteensä noin 1,5km, ympyröitä yhdistää lisäksi ladunpätkä joka on kaksisuuntainen, eli hienoa sitten arvailla tuleeko sieltä joku vastaan ja mitä jos tulee. Hienoa nyt kuitenkin että on joku jota pitää käydä kokeilemaan vielä valoisaankin aikaan, voi kuitenkin olla ettei silti suostuta luopumaan yö-ajeluista kielletyillä laduilla :)
Tämän päivän sekalaiseen lenkkiin kertyi kilometrejä vähän vajaat 5. Enemmän kuin mitä kävellen tulisi tehtyä! Meidän pitää ehdottomasti alkaa lainaamaan Ninjaa lenkeille mukaan sillä yksin kiskominen on Sonysta vähän tylsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti