Opiskelen siis Mäntsälässä maatalous-ja tuotanto alaa, eläintenhoitoa. Kouluun pääsy oli unelmieni täyttymys, tulevaisuuteni ei ollutkaan vielä valmiiksi kirjoitettu jota kuinkin samaan nuottiin. Eläimet ovat aina vetäneet puoleensa ja rakkaudella muistelen lapsuuteni yhtä kesäistä auringonlaskua jota ihailin tutun hevostallin heinäpaalin päältä - sellaisen tunnelman toivon vielä kokevani myöhemmin oman tilan heinäpaalilta kun kaikki on saavutettu.
Koulu on saanut minut entistäkin enemmän rakastumaan maalaisuuteen ja samaan aikaan kateellisen katkeraksi joillekkin koulukavereille tai opettajille joilla tämä kaikki jo on, usein kun tuntuu muutenkin ettei mikään suuri intohimoni ole periytynyt ainakaan edelliseltä polvelta. Koulu on avannut silmiäni paljon ja yksi asia on varmaa nyky maailmassa -näitä töitä tehdään sydämmellä. Monien tuntien ja aiheiden jälkeen koen yhä uudestaan olevani oikeassa paikassa, haasteeksi muodostuukin se mihin sitten ryhtyy kun valmistuu. Vastausta odotellessa on ollut ihanaa kokea tuo lypsynavetta, körötellä traktorilla, olla hetken metsurina ja kaivella peltoon kuoppia joita sitten joukolla töllötetään sekä etenkin oppia tästä kaikesta vaikka mitä. Kuinka paljon kiitänkään kohtaloani että olen täällä, tulevaisuus avoinna sen sijaan että istun edelleen päätteen ääressä miettien kuinka monta vuotta mahdan istua tässä -olen siis toiselta ammatiltani lähihoitaja.
Alla oleva kuva Etelä-Afrikasta, oli niin sykähdyttävä maisema etten ikinä unohda!
Muita maalaismaisemia:
Ja tässä tunnelmia ensimmäisistä raveistani!

Samaistuttavaa tekstiä. :) Minäkin unelmoin maatilasta, lammasaitauksesta ja kasvimaasta.
VastaaPoista